En tu sonrisa veo una guerilla, una aventura, un movimiento, tu lenguaje, tu acento

"Sin bruja, sin tiempo, sin agenda

Inspiraó por las leyendas

por historias empaquetadas en lata

por los cuentos que la luna relata aprendi a caminar sin mapa"

Maailman vauhdissa mun rullat rullaa eikä kukaan voi mun hymyäni viedä. Koulussa viime viikolla vaihdettiin luokka huonetta, kukaan ei tiiä miksi, mut nyt kuitenkin ollaan ainoo luokka meiän rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Aiemmin oli niin ettei opet välillä saapunu paikalle mut nyt ne tulee viel harvemmin ilmeisesti laiskoja kapuamaan 30 porrasta ylös ja alas. Noh mikäs siinä, ollaan aurinkoa ottaessa ja musiikkia kuunnellessa vietetty lepposia koulupäiviä ja keksitty kaiken näköstä peliä ja puuhaa ettei ihan kuolla tylsyyteen.Mulla on muodostunu ihan hurjan mahtava kaveriporukka jonka kaa ollaan puuhattu ja tullaan puuhaamaan vaikka mitä jännää:)

Tän viikonlopun tapahtumista mieleen jäi hunajakarkit, märkä perse, lumiukko, hulvaton alas lasku ja kuuma kaakao. Lähdettiin siis Cotopaxille. Vaikka mä kuinka rakastankin lämpimiä maita niin arktiset olosuhteet aina saa mun sydämen pamppailee vähän lujempaa.
Kokoonnuttiin kaverin talolle josta huppumenopelimme ikivanha lava-auto starttas aamu kaheksan jommalla kummalla puolella. 9 kaverusta minä mukaan lukien matkattiin tulivuorta kohti lavalla pressukaton alla ja koska maailmalla ulkomaalaisilta veloitetaan maksua kaikesta mentiin jenkki tyttö Sarahin kanssa salaa muka Ecuadorilaisina aina lumirajaan asti. Nää on näitä once in a lifetime kokemuksia jotka muistat ikuisesti ja taas oli tän tytön voimat koetuksella. Cotopaxi on siis yksi maailman suurimmista aktiivisista tulivuorista ja sen korkeus merenpinnasta on yli 5000m.(5897m) Se on Ecuadorin toiseksi suurin tulivuori ja sen jäinen huippu on ikijäässä (tosin vuosien kuluessa lumiraja on aina vain siirtynyt ylemmäs ja ylemmäs) Ecuadorissa on myöskin maailman suurin vuori maan pinnasta mitattuna nimittäin Chimborazo tulivuori, se on maailmamme lähimpänä aurinkoa sijaitseva piste ja on siksi erityisasemassa. Koskaan ei voi tietää milloin Cotopaxi seuraavan kerran purkautuu, mutta kun se tapahtuu kylämme Latacunga (joka jo 2 kertaa on täydellisesti tuhoutunut) on vaarassa jälleen. Korkeuden takia kävely jyrkkää hiekka seinämää ylöspäin tuntu älyttömän raskaalta hengityksen kannalta. Korkeen paikan leirillä mä muutenkin täällä oon ja onneks on tullu urheiltua vuoristo ilmassa ja ihan sen ansiosta olin kaverin veljen kanssa ekoja "huipulla" kaverin äiti onneks tankkas jokaisin taskut täyteen hunaja karkkeja jos hengitys menee vaikeeks. Makean syöminen lisää suun kosteutta joten hengitys helpottuu.Hän myöskin sanoi matkaan lähettyämme: " Onnea matkaan, toivottavasti kukaan ei pyörry tai oksenna"
Vähän yli neljään tonniin kiivettyämme taukoiltiin hiihtoravintolamaisessa pikkumökissä jossa tunnelma oli kohillaan. Kuumat kaakaot kylmään jonka jälkeen matka jatkui. Noin 30 minuutin nousun jälkeen saavuttiin lumirajaan jossa hauskuus sitten alkoikin, antaa kuvien puhua puolestaan.

Alas tulo sitten sujuikin lutjakkaasti loikkien ja pomppien luokka kaverin kanssa, melkein törmättiin vanhaan mieheen ja kaverin kyynärpää aukesi toheltaessa mutta nauru raikasi Cotopaxin rinteellä ja onnelliset lapset sai leikkiä. Noustessamme taivas oli lähes pilvetön mutta laskeutuessa myrksy ja pilvet alkoivat jo peittää kaunista huippua, oli meillä onnea että näin kaunis päivä sattui sillä ei ole mikään itsestään selvyys että huippu on pilvetön.
Matka jatkui tulivuoren viereiselle laguunille jossa lintubongarit voi bongata kaiken näkösiä lokkeja ja "merilintuja" myöskin luonto laguunilla erottuu hyvin vuoristosta. Sieltä sitten campingille syömään eväitä, riisiä ei eväspussistakaan puuttunut ja kana oli pahvipurkissa. Kokoonnuttiin kaikki yhdessä rinkiin ja tuli ihan eskari aja mieleen siinä touhussa, voi että mä rakastan tätä yksinkertaisuutta asioiden suhteen. Käytiin myös moikkaamassa villihevosia ja valmistettiin ensivuoden poika kalenteri. Kotiintulo matkalla lava-automme taka-ala täyttyi hulvattomasta väsyneiden nuorten naurusta.

Lat. 0° 00´00"

Sunnuntaina vihdoin lähdin Jenkki tytön Sarahin kanssa kattelemaan miltö maailman keskipisteessä näyttää. Pitihän tuohonkin reissuun vähän komplikaatioita seikoittaa mutta sehän tekee vaan sopasta maukkaamman. 

Oltiin sovittu että sunnutai aamuna lähetään matkaan tasan kello 7 a.m. "Nora, Nora!!!" kuului huuto kello 6 a.m. Ja siellähän Sarah jo pihalla odotti hänen kiukkuinen host mama vierellään. Mun papa sitte herätti mut ja sano että nyt on lähtö, pyjamassa tai miten vaan mut nyt on lähtö. Äkkiä sitten (minä kun olen tottunut heräämään jo pommiin nukkuneena) viidessä minuutissa olin jo melkein kaupunki kelpoisena pihalla. Napattiin sitten taxi ja äkkiä bussi asemalle. Luokka kaveri tosin jäi matkasta koska sama kello 7 a.m tieto oli hänelle annettu ja kuten Sarahin mama jo oli kiukkuinen niin ei kuulemma ollut enää aikaa odottaa koska oltiin jo "myöhässä"

Ensin sitten mentiin bussilla Quitoon josta jatkettiin suoraa matkaa Otavaloon, kaupunkiin jossa myytiin ihan kaikkea, sinne pitää sitte matkamuistoja ostamaan. Päivällistettiin siellä ja matka jatku bussilla takaisin Quitoon. Bussissa huomasin että mun kameran akku oli tyhjä joten kuvat on pikselimössöjä Sarahin ipodilla otettuja mutta parempi kun ei mitään.

Oikeestihan tuo ei se maailman keskiviiva ollut kun ei sinne enää sitte ehitty meinaan myöhemmin linja on mitattu uudestaan ja nyt se sijaitsee vähän eri paikassa mutta sinnekkin on tarkoitus päästä :D

vihdoin nyt viikonloppuna päästään cotopaxille kaveri porukalla, tehtiin oikeen toiminta suunnitelma kuka ostaa mitäkin mut loppu tulos nyt kuitenkin on kolme kanaa ja kolmen litran limsa, ehkä me ei näännytä!