If everything goes wrong, keep smiling.

Jos rengas puhkeaa keskellä kansallispuistoa pitää vaihtaa vararengas paikalleen ja ajaa 30km/h kunnes saapuu seuraavaan kaupunkiin. Tämä matka saattaa kestää 6-7 tuntia joten varaudu pakkaamalla tarpeeksi naposteltavaa. Hyvä fiilis ja musiikki pitää konkkaronkan hyvällä tuulella vaikka välillä sataisi kaatamalla. Rengasliikkeeseen voi saapua juuri ennen sulkemisaikaa ja sen jälkeen jokainen ansaitsee kylmän oluen.
Jos ostaa tavaratalosta halvan teltan, kannattaa ostaa myös sadesuoja sateisia öitä varten, sillä muuten saattaa herätä keskellä yötä. Minä tosiaan unissani ihmettelin että miksi ihmeessä olen ihan läpimärkä ja miksi sisällä sataa. No onneksi autossakin voi nukkua ihan hyvin vaikka kolmekin ihmistä jos vieraanvaraiseksi pitää ryhtyä. Kuitenkin taas onni onnettomuudessa, sillä jos auton rengas tosiaan puhkeaa, saattaa avun haussa löytää paikallisia Maoreita jotka kutsuvat sinut juhla seremoniaan. Kansallispuisto satuttiin palauttamaan Maori ihmisille ja paikalliselle heimolle joten juhlat olivat käynnissä ja pääsimme maistamaan palan Uuden Seelannin alkuperäistä kulttuuria.

 

Joulun voi helposti viettää kaukana kaikesta, kaukana ihmisistä ja kaupungin valoista. Voi ajaa 45minuuttia hiekkatietä ja ylittää kapeita siltoja ja vähän tulvivaa joenpohjaa. Hieman jännitti Corsan puolesta mutta hyvin se porskutti. Camping alueella pitää muistaa ettei vettä tai sähköä löydy mistään, joten muutaman päivän tarpeet pitää osata laskea tarkkaan. Joulu aattona voi syödä ihan mitä haluaa vaikka gampas al pilpil ja paikallista kalaa, graavia lohta ja perunamuusia. Ruoka juomaksi Sangriaa kaikilla hedelmillä ja muutama paikallinen lager jääkylmänä. Illan voi viettää kuumissa luonnon lähteissä katsellen uskomatonta tähti taivasta johon en varmasti koskaan kyllästy. Tähdenlennon nähtyä saa toivoa mitä vaan ja aamulla voi peseytyä jää kylmässä joessa. Elämä voi olla ihanaa ja mahtavaa päivästä toiseen ja matkalla voi törmätä ihmisiin joita et ikinä unohda.

Onnea ja epäonnea. Epäonni kasvattaa ja opettaa mutta voi myös muuttaa suunnitelmia ja suuntaa. Jos info keskuksessa kehotetaan tutustumaan alueen vesiputouksiin kannattaa varmistaa parkkipaikkojen turvallisuus. Jos huomaa auton ikkunan olevan rikki ja tavaroiden kadonneen auton sisällä kannattaa soittaa poliisille ja jutella paikallisille. Poliisi voi auttaa vaikka missä vaikkei tavaroita voikkaan saada takaisin. Materiaa voi menettää ja ostaa lisää mutta jos menettää luottamuksen, ei sitä voi takaisin saada. Ällöttävä tunne vatsan pohjalla ja auto muutamaa kymmentä kiloa kevyempänä voi helposti muuttaa pariksi päiväksi poliisi sedän kesä asuntoon meren rannalle ja selvittää koko sotku. Matkalla sattuu ja tapahtuu mutta tärkeintä on pysyä yhdessä . Ja kun pysyy yhdessä voi vaikka lähteä viini kierrokselle polkupyörillä ja festivaaleille viettää uutta vuotta ja uuden vuoden seikkailuita. Jos löytää Ranskalaisen, canadalaisen ja australialaisen voi helposti löytää uusia parhaita kavereita.

do you really wanna live forever, forever young?



She moves in her own way

Istun autossa, nojaan pelkääjän penkin niin taakse kuin mahdollista ja ojennan jalkani suoriksi. Aurinko ei tänä aamuna herättänyt paisteellaan, mutta sadepisarat tanssivat pelti katolla. Viikkaan peitot ja heitän tyynyt takaluukkuun koko muun retki tilpehöörin sekaan, pyyhin hitaasti avautuvat ikkunat pyyhkeellä ja lähden etsimaan take away coffee stoppia.
Aamut ovat parhaita hetkiä uusille ajatuksille, uusi päivä ja uudet kuviot. Täällä päivä alkaa ensimmäisenä koko maailmassa, kun muut maat vielä nukkuvat tai elävät eilistä, me olemme jo hereillä. Aamulla voin sanoa hyvää yötä Suomeen tai Abu Dhabiin ja aloittaa askareeni. Minähän olen lähiaikoina ruvennutkin oikei villiksi suunnitelmien ja tekemisieni kanssa, siksi nyt kerron teille aamuista jolloin ajatukset eivät pysyneet enään karsinan siivoamisessa tai ratsastamisessa.

Tässä Virpin läksiäis kakku viimeisen yhteisen illan kunniaksi. Nyt Corsa on taas kotona ja iikon päästä se saa viedä minua uusiin seikkailuihin!

Aamu n.1
Istun pienen laukkahevosen selässä, laukkaamme kylki kyljessä rataa ympäri kahden muun hevosen kanssa, aamu aurinko pilkottaa puiden takaa ja minä vain hymyilen. Tallissa odottaa pakolliset aamutoimet ja muutaman hevosen ratsastus, tyypillinen tiistai.
Ratsastettuani kolme seuraava hevosta samalla pölyävällä hiekkakentällä päätän lukea sähköpostini kahvitauolla ja päivittää hieman työhakuja. Kas kummaa roskapostissa on kultakimpale! Uutta mailia kehiin ja työhaastattelu on sovittu.

Aamu n.2

En tiedä mitä teen, mutta teen paljon asioita samaan aikaan. Odotan tärkeää puhelua ja yritän tehdä kaiken nopeasti. Ratsastan ja ratsastan ja ratsastan vähän lisää mutta mikään ei saa minussa aikaan sitä intohimon tunnetta. Kunnes, puhelin soi. Keskustelun päätyttyä olen virallisesti askeleen lähempänä uutta oikeaa ammattia. Kesäkuussa vuoret, lumi, lumilauta ja sukset odottavat Etelä-saarella.

Aamu n.3

Aamu jolloin herään autostani neljän ja puolen tunnin ajomatkan päässä kotikylästä. Käyn peseytymässä ja pesen hampaani pullo vedellä. Nyt coffee stopille. Wifi ja musta kahvi, ehkä jotain syötävää. Navigaattoriin uusi osoite ja henkinen valmistautuminen päivän työhaastatteluun. Ajan kukkulan päälle ja liun alas hiekkatietä kun vuohet ja lampaat juoksevat edelläni hyvin päättömästi. Saavun farmille jossa vihreää maata riittää silmänkantamiin ja hevosia ensisilmäyksellä ainakin 50. 

"Are you ready to ride?" 

No totta helvetissä, "let's roll"

Kypärä päähän ja hevosen selkään. "Haastatteluun" sisältyikin viiden hevosen ratsastaminen kukkuloilla laukaten ja samalla keskusteleminen kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Kättä päälle ja nähdään Tammikuussa kun työt alkavat.

Aamu n.4

Viimeinen ajattelu aamu. Aamu jolloin tiesin että mikään ei voisi olla paremmin. Aloitin tämän aamun hymyilemällä, keitin mustan kahvin ja päätin ottaa kaiken irti tästäkin maasta. Viikon päästä saatan taas nukkua pienessä vihreässä, piirtää reittejä karttoihin ja siemailla punaviiniä. 

Tänään ajattelin vain hulatyttöä ja Fin-kettua jotka yhdessä joraavat autossani päivästä toiseen, viikon päästä rokkaan menemään ja sitten kuulkaa on hanat auki.

Viikonloput ovat kuluneet siivillä. Kisareissuja lähelle ja kauas enkä voi valittaa, sillä pohjois-saarta on nyt kierretty oikein urakalla. Hastings, Taupo, Auckland ja Waikaton alue on kutakuinkin nähty ainakin hevosmaailmasta käsin. Rekassa asuminen ei ole yhtään hullumpaa vaikka päivät ovatkin puuduttavan pitkiä. Hassua miten jostain voi nauttia niin paljon ettei enää osaakkaan nauttia, aivan kuten seikkaileminen on ihanaa ja mahtavaa mutta kotona on aivan yhtä ihana olla. Juuri tästä syystä on nyt aika vaihtaa suuntaa, ottaa askel kohti jotain muuta ja astua tutun groomi maailman ulkopuolelle.

Mä vaan voitan vaikken mä lottoo!

Viikot alkavat ja loppuvat sellaista vauhtia etten enää itsekkään tiedä missä mennään. Oli hevos markkinat ja muutamat kilpailut, oli myös villi laukkaratsastus kukkuloilla ja muutama hikinen salitreeni. Parasta on kuitenkin uudet tuttavuudet ja niin monet mahdollisuudet, etten ole varma mihin niistä tarttua. Tässä elämässä on kai kuitenkin tarkoitus elää unelmaansa ja unohtaa kaikki stupid bullshit, sillä elämä on loppujen lopuksi aivan liian lyhyt turhille murheille. Nyt pääsin vihdoin lataamaan valokuvia koneelle, joten on aika avata vähän tarkemmin tapahtumia tällä puolen palloa.

Karaka horse sales 2016 where the winning begins.

Tuota viikkoa moni hevoskauppias ja kouluttaja odottaa kuin kuuta nousevaa aina vuotiaiden myynneistä tähän päivään. Suunnitelua ja paljon aikaisia aamuja. Hyvät taluttajat pitää etsiä ja koko poppoo pitää saada kasaan jotta viikko sujuisi ongelmitta. Karakassa oli tänä vuonna n.500 2vuotiasta ready to run hevosta myynnissä, joista 33 oli Diamond Lodgen, eli meidän tallin nimen alla.
Paikalle saavutaan perjantai illan ja lauantai aamun aikana, hevoset pestään ja puunataan huolellisesti, harjat leikataan ja kaviot lakataan. Auringossa palaneet hännät värjätään ja nahkariimut kiillotetaan. Minä sain juosta hevoskaupasta toiseen ostaen kavio öljyjä ja kaikenmaailman shampoita ja suihkeita.

Sunnuntaista tiistaihin päivät kuluivat seuraavanlaisesti. Aamuruokinta kuudelta ja aamupalalle seitsemältä. Tämän jälkeen hevoset puunataan kuin autopesussa konsanaan kun 14 taluttaja tyttöä kukin tekee tehtävänsä ulkomuistista. Siinä seisoin vieressä ja ihmettelin tuota liukuhihna touhua. Välillä pidin kiinni yhtä hevosta ja välillä lakkasin jonkun kaviot. Mahtavat heppa raukat ihmetellä tuota menoa. Mitähän jos Billnäsin kaksivuotiaat heitettäisiin tuohon samaan hyrrään? Tulisiko siitä mitään?
Puunauksen jälkeen odotellaan ostajia. Ostajat täyttävät kortin jossa lukee kaikkien hevosten nimet merkiten ne, jotka haluavat nähdä. Taluttajat tuovat hevoset yksitellen näytille, ostaja tekee muistiinpanoja vihkoseensa, kokeilee jalkoja ja hengitysteitä tai toisinaan vain ihmettelee. Toiset ostajat selvästi tiesivät mitä haluavat kun taas toisia voisin verrata itseeni kameli markkinoilla. Oli seurueita Japanista ja Kiinasta, Australiasta ja Jenkeistä. Suurin osa hevosista kuitenkin myydään Hong Kongiin tai Singaporeen.
Ostajien odottelua jatkui lounaan ajan aina kello viiteen saakka, jolloin hevoset saivat iltapalansa ja lepohetken ennen seuraavan päivän tuijotteluja.
Lounaaksi syötiin sämpylöitä tai wrappejä joita autoin catering tätiä tekemään ja illalliseksi salaatteja ja lihaa milloin mitenkin. Suurin osa porukasta tekee myyntejä työkseen, eli matkustaa myynnistä myyntiin hyvällä palkalla ja ilmaisilla asumuksilla. Toiset eivät edes ratsasta vaan taluttavat ja puunaavat heppoja viikosta toiseen. Pystyy vaan.

Keskiviikkona ja torstaina alettiin vihdoin tositoimiin ja kauppaaminen alkoi. Hevosille läntättiin numerot takapuoliin ja ne talutettiin myyntirinkiin jossa huutokauppa systeemillä ostajat kilpailivat omista suosikeistaan. Kahden päivän aikana jokainen talli yritti päästä eroon hevosistaan mahdollisimman hyvillä hinnoilla. Ringin ulkopuolella saattoi kuulla helpottuneita huokauksia kun omiatajat saivat tarpeeksi rahaa laskujen maksamiseen, aivan kuten surullisia naamoja velkaantumisen merkiksi. Ei ole helppo bisnes ollenkaan. Tänä vuonna ei ilmeisesti ollut yhtään niin paljon onnea kuin viime vuonna, sillä kolmasosa hevosista palasi takaisin kotiin treenattavaksi. Tämän seurauksena pääsin itsekkin mukaan laukkahevosten treeni aamuihin ja voi että miten voikaan olla niin hauskaa laukata ympäri rataa ennen auringon nousua. Taisin rakastua pahasti tähän uuteen lajiin jossa vauhtia ei ainakaan puutu!

Itselleni koko viikko avasi maailmaa taas hiukan enemmän. Sain olla valokuvaajan roolissa ja autoin aina missä tarvittiin. Uusia tuttavuuksia ja paljon vinkkejä tulevaisuuteen, myös muutama työ tarjous ja monta monta asiaa pohdittavaksi. Nyt kun pieni vihreäkin on saapunut takaisin matkaltaan, on minunkin helppo kulkea minne ikinä haluan. Sali ja lenkit pitävät mielen kurissa sillä nyt jos joskus on monta päätöstä tehtävänä.