Sunnuntai aamuna saavuin kotiin hesarin jälkeen mielessäni lämmin suihku ja oma sänky. Nukuin puoleenpäivään ja jossain vaiheessa havahduin uuteen aamuun. Sunnuntai, se ihana päivä jolloin mikään ei ole pakollista ja koko viikko on purkissa. Mutta tänä sunnuntaina luvassa oli jotain uutta ja jännää.
Kunnon sunnuntai aamupalan ja tujun kahvin jälkeen lähdimme keikkuvalla pikku fiatilla kohti tallia, tällä kertaa Billnäs ei ollut määränpää vaan Karjaan Grann talli ja ratsuna toimi iso, karvainen Musti heppa. Luvassa oli vikellystä. Jos pienenä tyttönä harrastettua villinlännen vikellystä pulleilla poneilla ei lasketa, en ole koskaan kokeillut vikellystä virallisesti.
Veljeni ponipoika pitää telinevoimistelu ja parkour tunteja milloin missäkin ja viikoittain myös Grann tallin vikeltäjä tytöille, niimpä hän on päässyt hevosen selkään kuluneen syksyn aikana muutamaankin otteeseen.
Minähän oikein innostuin kun pääsi kokeilemaan erilaista heppailua mihin on yleensä tottunut. Tällä kertaa ei tarvittu sulkuväistöjä tai laukkapiruetin harjoittelua eikä tarvinnut ajatella hyvää lähestymistä isoille esteille. Tällä kertaa hevosen selässä sai oikeasti olla ihan miten päin tahansa miettimättä olkapää-kantapää linjaa tai muutenkaan mitään ratsastukseen liittyvää. Tutun eläimen selässä sain venkoilla ja pyöriä ilman sen suurempia murheita. Mähän olin ihan hyvä ensikertalaiseksi ja hauskaa oli! Jos ratsastus on terapiaa niin tämä oli joogaa, keinuva liike ja tyhjä pää. Paras sunnuntai pitkään aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti