Cosas pequeñas

Tiistaina oli aika lähteä talven toiselle ( ja viimeiselle) maastoeste tunnille. Lunta oli ihan mukavasti ja pakkanenkin yltyi sopivasti niin ei tarvinnut hikoilla. Viime viikolla lähdin hyppäämään Nikke hepalla sillä Ametist oli jäänyt vähän vähemmälle liikunnalle joululoman aikana sillä minä lähdin lappiin kauas heppojen parista. Tällä kertaa pääsin ystäväni kanssa maastoeste radalle ja voi että oli hauskaa, niin minulla kuin hevosellakin. Alkuraveista ei meinannut tulla mitään sillä heppa hyppi ja pomppi niin etten melkein pysynyt selässä, mutta heti laukkojen jälkeen pukittelut jäivät ja menimme vain hurjan lujaa.
Tällä kertaa meille oli rakennettu muutama aivan uusi este, hepat olivat ihan ihmeissään kummallisista rakennelmista mutta pääsimme yli ihan näppärästi huolimatta pienestä epävarmuudesta. Ametist hyppää aina jos ratsastaja on varma pelottavastakin esteestä mutta heti kun minä itse ajattelen esteen "kamaluutta" alkaa heppakin helposti kieltämään, siinä mielessä olemme hyvä ratsukko sillä minulla ei ole tapana miettiä turhia, suoraan päin ja yli vaan.
Lopputunnista ratsuni oli aivan hikinen, pöhkö heppa oli niin innoissaan ettei millään pysynyt nahoissaan. Kauniilta se näytti silti sillä kaikki sen karvat jäätyivät kaikesta siitä höyrystä jota meistä nousi, valkoiset ripset ja kaikki.
Viikonloppuna Heidi Svanborg saapuu jälleen Billnäsiin valmentamaan koulua, joten pintelit jalkaan ja pikkuhiljaa aika herätellä sisäistä kouluratsastajaani.