tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mene leikkimään pieni ötökkä, leiki niin paljon kuin saat leikkiä!


Ei sitä aina voi tietää onko eksynyt vai löytynyt, toisinaan on vain olemassa. Ei tarvitse pelätä mitä ihmiset sanovat tai eivät sano, sillä tärkeintä on se mitä itse sanoo. Ei myöskään ole tärkeää mitä ihmiset ajattelevat sinusta, vain se mitä sinä ajattelet ihmisistä. Hetken päästä voit avata silmäsi ja huomaat olevasi onnellisempi.
On helppo ajatella pilkkusääntöjä ja kevään (lukion) viimeisiä kursseja, että kohta minä olen taas saavuttanut jotain juuri sillä tavalla, kuin minä itse päätin. Toisinaan sitä elää tulevaisuudessa, haaveillen haavi auki sateessa miettimättä sen enempää tätä hetkeä. Silloin voi olla varma ettei mistään tule mitään; Bensa loppuu, kahvi jäi juomatta, ovi meni lukkoon ja kaikki valot muuttuvat punaisiksi.
 Tänä vuonna olen kuitenkin luvannut itselleni, niinkuin muinakin vuosina, että olen onnellinen. Ja niin olenkin. Onnelliseksi on helppo tulla jos ei kadehdi muita liikaa, ei myöskään vapaaksi eikä itsenäiseksi. Tämän minulle opetti Nuuskamuikkunen. Tässä tekstissä ei myöskään ole yhtään sen enempää järkeä kuin missään muussakaan, toisinaan on vain osattava lukea ajatusten kautta, jotta tekstiä pystyisi analysoimaan ja tulkitsemaan omalla äänellä. Haluaisin oppia kertomaan tarinaani valokuvieni avulla, niin että valokuvissani olisi hitunen minua. Uskon että pitää vain osata katsoa oikeassa mielentilassa, oikeassa asennossa ja oikealla hetkellä.

Viime viikolla luin Helsingin Sanomia, katsoin uutisia ja selailin vanhoja yo-kokeita. Join paljon teetä ja menin nukkumaan ennen yhtätoista. Urheilin. Äänestin, kilpailin ja voitin. Tällä viikolla kaikki tuo on jo tapahtunut ja haluaisin ajatella asioita ohi menevinä aaltoina ja tulevina laineina.
Valmennukset sujuvat hyvin. Nina Fagerström avasi ajatuksiani ja taisin taas ymmärtää jotain uutta. Hevonen on tuntunut viimeiset pari viikkoa mahtavalta, itsekin olen ollut rennompi. Koulukilpailut tulossa, harjoituskilpailuiden jälkeinen tulos ei ole mieltä huimaava mutta se kelpaa minulle. Estekilpailut, kaikki tai ei mitään, ajatuksella alusta loppuun. Niinkuin nyrkkeilijät kehässä, välillä huilaamaan jotta ajatukset pysyvät kasassa. Kohta pääsen paratiisiin Riilahteen ja kesä on jo täydellinen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti