Rilax 2016

Kesän kolmosleiri oli varmasti yksi parhaista viikoista joita on ja tulee olemaan.Sekin jo melkein perinne. Kelit suosivat ja elämä oli täynnä jännitystä uusien tuttavuuksien ja uusien kokeiluiden parissa. Thindra heppa oli ensimmäistä kertaa uimassa ja ensimmäistä kertaa ratsastuksessa ilman satulaa. Onnekseni olen päässyt treenaamaan tällaista projekti-hevosta, sillä kokemattoman tamman kanssa puuhaaminen on parasta mitä tiedän. Positiiviset hetket saavat hymyn huulille ja mielen vireäksi. Aikaisemmin keväällä osallistuin tammalla sen ensimmäisiin este -ja koulukilpailuihin molempiin saaden paremmat tulokset kuin ikinä olisin uskonut.

 

”Koita muistaa, tää ei oo ikuista” Koska hei, tää on vaa elämää.

Kesäkuu on ohi ja Heinäkuu avasi ovensa kummittelujen merkeissä. Suomen kesä on täynnä tunteita ja unohtumattomia hetkiä. Hevosia ja leiriläisiä, lisää hevosia ja lisää leiriläisiä. Leiriruokaa ja grilli-iltoja sekä monen monta aikaista aamua. Kesäkuu alkoi kiireisillä tallipäivillä kun kaikki juoksivat ympäriinsä pakaten Billnäsin ratsastuskeskusta laatikoihin, hepparekkaan ja trailereihin. Yli kolmenkymmenen hevosen talli piti muuttaa kesäksi Riilahden maille Bromarvin viimeisen tien viimeiseen päähän. Tavarat pakattiin ja talli siivottiin kesäkuntoon. Hevosia kuljetettiin monessa erässä ja päästettiin laitumille nauttimaan elämästä ennen kuin ensimmäinen leiri ja kiireet taas alkaisivat. Tämän jälkeen elämä onkin rullannut mökki tunnelmissa landella eläen heppatytön unelmakesää. Tämähän on itselleni jo kolmas kokonainen kesä Riilahdessa, neljäs heppatäyteinen kesä ja viides kesä näissä hommissa. Aika kuluu nopeasti ja jossain kohtaa on pakko alkaa hidastaa.

Ennen leirien alkua oli ehdittävä siivota koko Riilahden talli talven ja muiden otusten jäljiltä. Hämähäkinseitit ja hiirten sotkut lakaistiin pois ja seinät pestiin painepesurilla. Siistiä tuli ja saimme toivottaa hevoset tervetulleiksi kesän kotiin.

Myös me ihmiset saimme tehdä suursiivoukset mökkeihin ja asuntoihimme jotta kesän koti olisi meillekkin siisti ja valmis koitoksiin. Tänä kesänä porukka on varmasti yhtä loistava ellei loistavampikin kuin viime vuosina. Tähän saakka meininki on ollut hymyä ja onnea ja hullunkurisia tilanteita toisensa perään ilman tietoakaan ”normaalista arjesta”

Kesäkuun aikana istuin monta tuntia hevosen selässä keskellä metsää, nauroin katketakseni leiriläisten ja leiriavustajien hullunkurisille kysymyksille ja temmellyksille. Katsoin välillä itkien ja välillä nauraen hurjaa menoa maastoesteillä ja yritin pitää jengin kasassa aina niin kaottiisella picnic maastolla. Pääsin kokeilemaan uusia asioita kokemattoman hevosen kanssa ja yllättymään positiivisesti hepan järkevyydestä ja uteliaasta luonteesta. Viikot muistuttavat toisiaan mutta silti jokainen leiri ja jokainen päivä luo uusia muistoja ja uusia oppeja niin meille kuin leiriläisillekkin. Uusia ja vanhoja tuttavuuksia niin hevosten ja ihmisten listalla, uusia haasteita ja vanhoja kepposia.
Välillä muistelemme aikoja jolloin itsekkin olimme pieniä tyttöjä ensimmäistä kertaa kesäleirillä, kuinka kaikki oli jännittävää ja viikko tuntui aina aivan liian lyhyeltä. Nyt näen monta leiriä kesässä ja pääsen itse toteuttamaan heppakesää niinkuin silloin lapsena unelmoin.

Erilaiseksi tämän kesäkuun teki se, etten ollut yhtään niin tiiviisti töissä kuin viimeisten kesien aikana. Ehdin käydä Norjan ja Euroopan pohjoisimmassa päädyssä ja lomailla nähden kavereita ja terasseja. Juhannus jo melkein perinteiseen tapaan, tuli myös vietettyä Riilahdessa. Tänä vuonna meininki oli sateinen mutta silti aivan yhtä ihana kuin ennenkin. Kiipesimme Sofian kanssa Diipadaapa jättiläisen selkään kippistämään ihanalle elämälle ja nauroimme katketaksemme suuren eläimen valtavuudelle. Tallin teko venyi iltapäivälle ja loma tuntui kerrankin aidolta lomalta vaikka töissä olimmekin. Hevoset saivat laiduntaa pitkää päivää ja me söimme aamupalaa monta tuntia. Vähän piti kuitenkin ratsastaakkin jotta energisimmät hepat saivat vähän treeniä viikonlopun aikana. Viime Juhannuksen tunnelmia tässä

Elämää on muuttanut ajatukset tulevaisuudesta. Oikeastaan ihan lähitulevaisuudesta. Lapsen haaveet omasta hevosesta ja hevosalan töistä seuraavat lasta edelleenkin. Unelmani matkustamisesta ja hevosista seuraavat toisiaan ja avaavat minulle ovia uusiin kulttuureihin ja uusiin seikkailuihin. Tällä kertaa unelmani saattavat jopa käydä toteen kun tämän viikon aikana olen repinyt hiuksiani tietokoneen ääressä yrittäen hoitaa ”aikuisten”asioita. Nämä aikuisten asiat tosin eivät tule vastaan ihan jokaiselle tallaajalle. Tästä muutoksesta lisää kuitenkin vasta kun kesä on vaalentanut hiuksia taas tarpeeksi.
Tämän viikon sain lomailla Tammisaaressa nähden kavereita ja suunnittelen seuraavia viikkoja. Eilen kuitenkin käväisin Riilahdessa grillaamassa ja nauttimassa lasten viihdyttämisestä. Tänään ja huomenna vielä sulattelen univelkoja,urheilen ja katselen hevosia Ypäjän Finnderbyssä. Hauskaa kesää kaikille! Riilahdessa tavataan!