Taste of winter

Elämän pitää sisältää tarpeeksi erilaisia hetkiä ja erilaisia tehtäviä, jotta tasapaino säilyy. Pitää olla tarpeeksi töitä ja tarpeeksi hupia, paljon onnea ja vähän vaikeita tilanteita. Viime viikonloppuna otin pienen pakollisen loman ja suuntasin Lucasin kanssa Aucklandiin.Työn täyteinen viikko tuntui jo vähän aivoissa, joten pieni roadtrip oli kohdallaan. Olin jo pitkään suunnitellut matkaa Snowplanetiin, sillä talven laskettelu kurssini vaatii pienen video näytteen taidoistani. Täällä on kesä ja 35astetta joten sisälaskettelukeskus pohjois Aucklandissa oli ainoa keino päästä suksille. Niimpä otin parin päivän vapaan. Perjantaina töiden jälkeen puhaltelin saippuakuplia ja ostin pullon paikallista viiniä, olin sen ansainnut.

Niimpä lauantai aamuna hyppäsimme corsan kyytiin ja huristimme kohti pohjoista. Take away kahvit ja butter chicken piet lähimmästä bakerysta ja eikun tien päälle. Tämä tyttö saa aina niin mielettömän paljon energiaa kun kyseessä on mikä tahansa seikkailu, joten matka Taupon kautta Aucklandiin ei juuri tuntunut missään. Saavuimme perille Silverdaleen jossa Snowplanet sijaitsee hyvissä ajoin juuri pahimman ruuhka ajan jälkeen. Joten tilanne ei ollut aivan niin paha kuin olin kuvitellut. Ikinä en ole ennen sisällä lasketellut joten kokemus tämä ainakin oli. Ensimmäinen reaktioni ja ilmeeni oli varmasti tallentamisen arvoinen kun näin pikkuruisen rinteen täynnä ympäriinsä sinkoilevia Aasialaisia. Koko tilanne muistutti taikamatto rinteitä Rukalla pahimman turisti kauden aikana. Huh. No ei auttanut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä mäkeen. Ensimmäiset kaksi laskua hillitsin itseni ja otin hissin ylös tuota loivaakin loivempaa kukkulaa, mutta sen jälkeen totesimme kävelemisen ylös olevan parempi vaihtoehto. Kaksikymmentäkaksi minuuttia suksilla riitti videon ottamiseen ja pieneen kyllästymiseen joten vaihdoin takaisin lumilautaan. Eipä tuossa mäessä paljoo laskemista ikinä ollutkaan, mutta naurua ja onnea riitti vaikka muille jakaa. Ja ai että miten lumi ja kylmä tuntui ihanalta koko kehossa ja nenäkin muuttui vähän punaiseksi. En millään malta odottaa talvea ja uusia seikkailuita, mutta onneksi elämä Uuden Seelannin lämpimämmässä kohteessa ei ole ollenkaan hullumpaa.

Illalla pystytimme teltan ja haimme kiinalaiset take awayt, katselimme laskuvettä ja auringonlaskua ja nauroimme edelleen pienille japanilaisille lapsille jotka laskivat mäkeä alas kuin raketit konsanaan. 

Aamulla oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata takaisin kotiin, sillä ravintolan baari vuoro kuudelta illalla odotti. Ajoimme vähän ristiin rastiin pysähtyen nähtävyyksistä jotka itse olin aina ingnoorannut omilla roadtripeilläni. Blue springs joiden vesi oli kirkkaampaa ja puhtaampaa kuin missään muualla sen ainutlaatuisten kasvien takia ja vesiputoukset jotka alkoivat korkealta ja tippuivat jonnekkin vuorten alapuolelle. Pysähdymme myös uimaan ja jäätelölle sillä ilma oli taas kuumaakin kuumempi. Melkein tuli pieni hoppu töihin sillä ajantajun voi helposti kadottaa kun on liian hauskaa. "Helppo sun on hymyillä kun sun elämä on niin täydellistä" -sain kerran kommentin. Noh kukin tavallaan ja kukin saa ihan itse tehdä elämästään juuri niin hyvää kuin haluaa, itse en tätä vaihtaisi.
Muutamat kuvat latasinkin jo facebookkiin  sekä Flickriin mutta tässä vielä muutama otos pienen seikkailun varrelta. Nyt ilmatkin on vähän viilenneet viikonlopun  jälkeen joten laukkaradalla ei ole tarvinnut hikoilla ihan niin paljon ja toiden jalkeen on ollut ihana tulla kotiin, kayda kuumassa suihkussa ja keittaa kuppi mustaa kahvia. Yritankin nyt olla hieman taas aktiivisempi valokuvauksieni kanssa kunhan saan ostettua viimeisetkin tilpehoorit kamerani seuraksi.