Hakunamatata ei huolen häivää, päivä on huoleton

Mun loman voi kuvailla yhellä sanalla kertoen koko kokonaisuuden: HAKUNAMATATA!

Lähettiin reissuun 21 päivä lauantaina. Suuntana oli kaunis Bahia de caraquez ja kaheksan tunnin bussimatka. Bahia on yks monista Ecuadorin kärkipisteistä, rauhallinen ja elämäntäyteinen merikaupunki. Suomessa tutuksi tullut joulu ei koskaan tälle puolelle maailmaa saapunut mut täytyy sanoa et tuli vietettyä ehkä ikimuistoisin joulu. Sunnuntaina vietettiin ekaa kokonaista päivää Bahialla nauttien auringosta ja meri ilmasta, täytyy myöntää et oli ikävä laulavii lokkeja ja suolaa iholla. Kiivettiin korkeimmalle kukkulalle ja annoin tuulen tarttua hiuksiin, maailma on mun. Vuokrattiin rannalta kanootti Brunon kanssa ja lähettin merelle tutkimaan kuivunutta hiekkaplänttiä, se olikin mielenkiintoinen tutkimusmatka kaikkine kummallisine merenelävineen, melominen jäi vähän vähemmälle ja puolentunnin vuokraus venyi puoleentoista tuntiin kaiken sen hauskuuden keskellä. Myöhemmin päivällä leiridyttiin uudestaan rannalle kookospähkinöiden kera, tällä kertaa mäkin sain kauniin rusketuksen enkä vain palanutta nenää.

Jouluaatto olisi voinut olla mikä tahansa päivä vuodesta, herättiin kymmenen tienoilla valmiina rannalle lähtöön. Aamupalaksi maailman paras ceviche mixto josta suunnattiin vasta rannalle ihastelemaan canoan kaupunkia tuntui ettei ruoka ja nälkä lopu koskaan sillä lähes joka kulmasta ostettiin jotain paikallista purtavaa mutta kuten jouluna aina kuuluu tankata ja vasta loman loputtua aloittaa kinkkujumpat. Paluumatkalla rannalle kipaistiin kaupan kautta ostamaan viiniä tinto de veranoa varten, lähi kioskin pikkupoika myi jäätä pussissa joten sekin tarttui matkaan. Leiridyttiin bahian kärkihietikolle kertomaan tarinoita ja muistoja, jouluaatto rannalla ihanien ihmisten kanssa, ei maata näkyvissä ja lämpöä päälle 30 astetta. Vasta auringonlaskun jälkeen puettiin vaatteet märkien uikkareiden päälle, karisteltiin hiekat ja lähettiin etsimään ruokaa, joulua juhlitaan vasta 25 päivä ystävien ja perheen kesken. Seuraavana päivänä illastettiin ja toivotettiin hyvät joulut kaikille, bahia jäisi muistoihin seuraavana iltana joten lähdettiin juhlimaan porukalla. 27 päivä pyörähti käyntiin bussimatkalla kohti Santa Elenaa ja Salinasta.

 

Byebye Bahia!
Salinakseen saavuttua oli heti setä vaimonsa kanssa vastassa ja lähettiin tutustumaan Anconin hylättyihin taloihin, öljynporauspisteisiin ja gringojen hautausmaahan. Illalla pulahdettiin jacuzziin kylmä sangria kaverina. 28 päivän vietin maman ja arizonalaisen Eddien kanssa Salinaksessa pyörien ja hyörien, päivä muuttui unohtumattomaksi sillä hetkellä kun tutustuin Amerikkalaiseen vanhukseen. Maailmassa on kahenlaisia ihmisiä, on hyviä ja pahoja, hän on yksi niistä hyvistä. Samana päivänä hoidin miehen visa asioita kääntäen englannin kieliset keskustelumme espanjaksi, lähetimme faxin jenkkeihin ja soitin ambulanssin gringojen pystyttämään smoking bbq baariin, ilta vietettiin maman kanssa Santa Elenan clinikalla odottaen että Eddie pääsee takaisin hotelli suiteensa, siinä olikin aikaa keskustelulle ja yhä uudestaan yllätyin vanhan miehen tarinoihin ja sanoin haluavani elää niinkuin hän, siihen mies vain tokaisi että tyttö hyvä taidat jo elää samaa polkua. Ilta muuttui yöksi, kävelimme rantaviivaa maman kanssa suunnitelematta seuraavaa päivää, kaikki tapahtuu itsestään ja joka on tapahtuakseen tapahtuuu. Hakunamatata ei huolen häivää.

29 päivä alkoivat uudenvuoden kekkerit, päivällä vierailtiin kahdessa eri satamassa ja tutustuttiin kalastajiin, ostettiin tuoretta kalaa suoraan merestä, käytiin suolankeruu paikalla ihastelemassa suolavuoria, juuri suolantuotannosta Salinas on saanut nimensä jonka vuoksi halusinkin tutustua tuohon nähtävyyteen. Olo oli kuin jään keskellä kolmenkymmenen asteen helteessä hahha. Seikkailulta saavuttuamme käytiin tädin talolla johon jäinkin brunon ja serkkujen kanssa sillä porukka oli lähdossä rannalle, pakattiin pallo ja bikinit mukaan ja tallustettiin chipipen rannalle pitämään hauskaa. Samalla muodostui kuviot jo saapuvalle illalle. Rannalta kotiin suihkuun josta takaisin rannalle juhlistamaan uudenvuoden etkoja, tustustuttiin taas huimiin ihmisiin ja tuli naurettua mahat kippurassa, taidettiin polskimassakin käydä ja vaikka nuotio ei koskaan syttynyt, tanssi ja elämänilo piti miedät lämpiminä. lämpöä täällä riittää koko yöksi joten vasta auringon noustessa karistettiin hiekat pöksyistä ja koko konkkaronkka väsyneenä ensimmäisellä bussilla aamupallalle, encebolladot naamaan ja kotiin torkuille. Tässä kohtaa vuosi alkoikin jo lähentyä loppuaan sillä toiseksi viimeistä päivää vietiin. Aamulla taas rannalle lötköilemään josta seikkailu toisille rannoille, vierailtiin Playa rosadalla ja hotellin yksityisrannalla, syötiin taas ihanaa meriruokaa ja käveltiin aina läkähtymiseen saakka. Meri oli turkoosi ja pelikaanit täyttivät taivaan. Illalla uudestaan etkoille mutta tällä kertaa Montañita oli suuntana, tanssia aamuun asti, mieletön fiilis ja ihanat ihmiset ympärillä. Mulla olis miljoona tarinaa kerrottavana vuoden vikoista päivistä mutta antaa kuvien puhua. Sen vain sanon ettö meno oli sitä mitä oli ja elämäni on ihanaa. Uudesta vuodesta ja sitä seuraavista päivistä teen ihan uuden postauksen joten sitä odotellessa kattelkaa näitä:)