...asi la compania es una cuestion de eleccion y no de nececidad.
lomaseikkailut part.2
31 päivään saakka olin viettänyt ikimuistoisia hetkiä milloin missäkin päin rannikkoa, lähes joka yön viettänyt eri katon alla ja kuunnellut tarinoita elämästä. Isoäidin talo oli kuin tulitikkurasia, peltikatto ja pieni sininen keittokomero, kolme ankkaa ja kalkkuna takapihalla. Ruokahuoneen lamppu palanut kauan sitten joten iltaisin juotiin kahvit pimeässä.
Kuten joulunakin, uutenavuotena on tapana kokoontua perheen kesken syömään kalkkunaa. Meidän perhe on vähän isompi sillä mamalla on 13 sisarusta joista tosin vain kuusi saapui paikalla, lisäksi kaikkien lapset ja puolisot joten porukkaa oli kivasti. Oltiin edellisaamuna käyty vuokraamassa talo illan ruokailua varten mutta kun ilta koitti ja oli saavuttava paikalla ei me enään löydetty koko taloa, kierreltiin puoltoistatuntia auton kanssa kunnes vihdoin päästiin perille. Täällä uutenavuotena on tapana polttaa vanhoja. Kadun varsissa myytiin paperista tehtyjä valtavia maskotteja joista valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa. Tarkoituksena on siis keskiyön koittaessa polttaa edellisvuoden tapahtumat ja jättää ne viime vuoteen jotta tuleva vuosi alkaa puhtaalta pöydältä. Poltetaan hyvät ja huonot ja kaikki joka vain on ollut suurta edellisvuonna. Toiset juoksevat tyhjän matkalaukun kanssa korttelin ympäri jotta seuraavasta vuodesta tulisi antoisa matkailun suhteen ja toiset pukeutuvat valkoiseen hääätääkseen pahoja pois. Juuri ennen keskiyötä pakkauduttiin autoihin ja kaahattiin Salinaksen rannalle joka oli kuin muurahaispesä, kadut vaikuttivat sodan jälkeisiltä kaikkine palavine nukkeineen ja esineineen. Ranta täyttyi iloisista ihmisistä, musiikista ja roihuavista liekeistä, ilotulitukset värjäsivät taivaan ja ihmiset halasivat siis aivan kaikki halasivat toisiaan toivottaakseen hyvää uutta vuotta. Sitten alkoi juhla, tanssittiin rannalla ja naurettiin taas mahat kippurassa. Myöhemmin yöllä kun oli tarkoitus kotiin lähteä oli ensin kateissa pikkuinen serkkupoika ja seuraavaksi auton etsimiseen kulutettiin taas ainakin se puolitoista tuntia mutta kaikki olivat onnellisia.
Feliz año 2014! <3
Uuden vuoden jälkeen tammikuun toisena päivänä muu perhe lähti takaisin
vuoristoon ja minä jäin maman kanssa laiskottelemaan rannikolle. Ei me
kyllä mitään laiskoteltu vaan aina kahdeksanteen päivään asti
kierreltiin Ecuadorin rannikkoa joka päivä saapuen eri satamaan, eri
ihmiset ja eri bussi. Isoäiti olikin uskomaton tapaus sillä lähes aina
aamupala pöydässä oli ensimmäisenä lähtemässä milloin minnekkin eikö
koskaan tuntunut väsyvän kävelemiseen. Tosin kun iltapäivästä
köllähdettin palmupuun alle riippukeinuun oli hassun hauska mummi heti
unessa. Kaikenkaikkiaan lomani oli mahtava. Viimeisenä päivänä elettiin
oikealla lähi ruualla, aamulla lampsittiin Santa Rosan satamaan ostamaan
Doradaa sekä katkarapuja. Kun kalat oli heitetty kotiin lähdettiin kuin
kuubalaiset konsanaan viimeisiään vetävällä punaisella lava-autolla
kohti hedelmä ja vihannes plantaaseja josta salaa mukaan poimittiin
kurkku, paprikaa sekä valtava vesimeloni salaattia varten. Illemmalla
käytiin viimeisillä visiiteillä maman tuttavien luona sekä käveltiin
rantaviivaa viimestä kertaa tällä kertaa jättäen meren tuoksu iholle.
Antoisan seikkailun aikana tuli tutustuttua ihanaan Bahia de
caraquesiin, Anconiin, Santa Elenaan, Salinakseen, hulluun Montañitaan,
Palmarin bambutaloihin ja Manglar puiden rapuihin, Chanduyin
kalastajiin, Yanguen siniseen mereen, Punta carneraan, Machalillan
rapuja kuhisevaan rantaan ja moneen muuhun mahtavaan paikkaan. Näin
köyhyyttä aina köyhimpään saakka ja rikkautta rikkaimpaan saakka, opin
paljon kalastajilta ja tein paljon uusia kontakteja, seikkailin
kauppamarkkinoilla maman kanssa maistellen ihania hedelmiä ja tuoreita
kalaruokia. Rakkaus tätä maata kohtaan vain kasvaa ja kasvaa.
|
Chanduyin kalasatamassa pelikaanit taistelivat saaliista |
|
Palmarissa ihana pikkupoika opasti meitä ja kertoi missä on jaiva rapuja |
|
Palmarin caña talot |
|
Machalilla |
|
Ihana marisco cazuela päivälliseksi |
|
Manglar puita nousuveden aikaan, laskuvedellä kalastajat menevät pyydystämään rapuja manglar metsästä |
ahh rakastan sun blogia! kaikki ecuador -muistot tulvii mieleen kun katon sun kuvia ilosista ihmisistä ja luen siitä miten uutena vuotenakin tosiaan syödään kalkkunaa. nauti vielä kun siellä oot!
VastaaPoistakiitoksia <3 todellakin nautin nyt kun voin, puolessa välissä jo oon tätä vuotta eikä yhtää suomi houkuta :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista