Kun käyttää subjunktiivin imperfektiä, pitää ottaa huomioon positiivinen ja negatiivinen mahdollisuus seuraavassa lauseessa ja seuraavassa sekunissa. Subjunktiivin pluskvamperfekti jossittelee aivan liikaa ja jättää asiat tekemättömiksi. Espanjan espanjassa monikon toinen persoona kuulostaa hömöltä vitsiltä ja subjunktiivin preesensiä käytetään kun epäillään, käsketään ja rakastetaan.
Kun astuu keittiöön pitää olla samanlainen tunne kuin lapsena mummolassa, kaikki tuoksuu hyvältä ja aina on mahdollisuus kahviin ja herkkuihin. Mutteripannun pitää olla likainen jotta sen voi aina pestä ennen kuin keittää lisää kahvia. Kahvin pitää pakottaa poski lihaksia, siitä tietää että kahvi on onnistuneen täydellistä. Aamupalan pitää olla paras hetki päivästä ja auringon pitää paistaa sisään jokaisena hetkenä päivästä. Jokaisena hetkenä päivästä pitää muistaa mitä onni on. Kahdeksan tuntia unta pitää tuntua juuri sopivalta ja salitreenin jälkeen pitää olla kykenemättömän onnellinen ja turta jokaisella solulla. Vaatteiden pitää näyttää hyvältä vain kun tekee vaikutuksen itseensä. Naaman pitää olla kauniin tasainen kun tulee saunasta hikisenä ja hiusten pitäisi varmaan aina olla kauniin kiiltävät. Sen oikean pystyy ilmaisemaan subjunktiivin preesensillä sillä tunnetta ilmaisevissa lauseissa on tärkeää rakastaa ja olla positiivisesti onnellinen.
Jääkaapin oven
pitää näyttää muistoja vuosien takaa ja niistä pitää tulla hyvälle tuulelle. Keittiön pitää olla valkoinen ja täynnä tavaraa. Ruuan pitää maistua raikkaalta ja hyvältä jokaisena hetkenä elämästä ja jälkiruoka pitää aina syödä, ja sen pitää olla kiinteää. Aamupalakaan ei saa olla epämääräistä mömmöä.
Omat mielipiteet pitää sanoa ääneen ja aivotusten pitää olla järjettömiä. Täytyy myös näyttää että on onnellinen sellaisena kuin on ja pitää myös kyetä haisemaan pahalta ja nauttia kun tuoksuu hyvältä. Ei saa näyttää kelloa ja audia sillä niistä tulen pahalle mielelle, pitää näyttää haalistuneet verkkarit ja musta kahvi sunnuntai aamuna, hiukset sekaisin ja isot haaveet ja uskomattomat unelmat. Pitää osata voittaa ja vielä enemmän hävitä. Pitää myös katsoa silmiin ja kertoa että kohta on kesä.
Kun ymmärtää että jokaisen tarina on arvokas, ymmärtää ettemme ole tyhjänpanttina. Liitutaulu keittiössä saattaa kuvailla tämän hetken fiilistä elämästä tämän villan katon alla. Täällä ollaan onnellisia, täällä ei tanssita kenenkään muun kuin oman pillin mukaan. Täällä on joka hetkessä kauneutta, täällä soi Samuli Putro ja täällä tuoksuu kahvi.
Kun käyttää subjunktiivin preesensiä, ilmaistaan vahvasti oma kanta, käsketään muita ihmisiä toimimaan niinkuin minä sanon ja toivotetaan epäsuorasti hyvää huomenta. Saatetaan rivien välistä kysyää, mitä sulle kuuluu? tai varovasti tiedustella varmuutta ja epävarmuutta.
Kun käyttää prepositioita täytyy tietää mihin ja minne on menossa. Täytyy olla varma sijainnista ja välimatkasta tekijöiden välillä, onko rakkaus täällä vai tuolla vai olenko jo ohittanut sen? Aika ja hinta täytyy myös olla tiedossa ennen kun lähtee koettamaan yhtään mitään. Ja kun on astunut ihmeelliseen omaan elämään täytyy tietää tarkkaan miten ja millä jatkaa eteenpäin, välillä voi olla ettei tiedä keneltä ottaa ja kenelle antaa. On hauskaa että myös omistussuhteen voi ilmaista vain pienen pienellä sanalla, minusta jonkun tai jonkin omistaminen vaatii ainakin seitsemän vuotta yhteistä eloa tai vähintään kuukauden tutkailua. Turhat sanat kuten yleensä ja usein eivät loppupeleissä merkitse mitään ainakaan minulle sillä normeja kuuluu muuttaa vuodenajan ja ajankohdan mukaan jotta kykenee rakastumaan aina uudestaan ja uudestaan. Eihän kukaan yleensä rakastu vain useaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti