What happened?

Hyvä kysymys. Mitä tapahtui 2015 en itsekkään enään ole täysin varma oliko tuo kaikki totta vai haaveilinko vain koko vuoden.

 Tästä alkoi hullu vuosi, täyttä juoksua päivästä toiseen jotta ehtisin toteuttaa kaiken sen minkä olin luvannut toteuttaa. Uudenvuoden lupaukset sisälsivät paljon urheilua, matkustamista ja opiskelua. Ajattelin vuoden alussa ettei tänä vuonna tapahtuisi mitään maailmaa mullistavaa, mutta toisin kävi.

Tammikuu oli omistettu hevosille ja tiukoille aikatauluille. Salilla kului illat ja aamut istuin Eiran aikuislukiossa kirjoittamassa muistiinpanoja ja lukemassa matkaoppaita. Taisin nauttia elämän pienistä iloista ja elää huoletonta elämää. Kilpailin voitosta ja sen myös sain aina kun buugi oli kohdallaan. Istuin hevosen selässä enemmän kuin pitkään aikaan ja opin hurjan paljon uutta. 

Juhlin railakasti. Tammikuun Finally! Disco! jätti sanattomaksi eikä huulipuna lähtenyt pois niin helposti kuin olin luullut, sillä juhlat ja bailut jatkuivat koko kevään ajan värittäen viikonlopuista huikeita kokemuksia ilmän järjen häivää. Arki kului nopeasti. Perjantain jälkeen oli taas maanantai, viikonloput kulkivat ohitseni tallitöissä ja baareissa istuskellen. 

Maaliskuussa tein valokuvaprojekteja maahanmuuttajien kanssa ja valmistelin tulevaa uraani valokuvaajana. Taisin myös ajatella hiukan enemmän kuin vuoden ensimmäisinä kuukausina. Yritin kehittyä ratsastajana mutta kaaduin muutaman kerran omiin jalkoihini. Nostin pään pystyyn ja rapsutin ystävääni Ametistia, kaikki alkoi alusta ja matka ylöspäin sai jatkua. click!

Maaliskuun lopussa matkustin Italiaan tapaamaan ystävääni Beatricea. Italian kaupungit vaihtuivat viikonpäivästä toiseen ja elämä oli hetken aikaa parempaa kuin ennen. Tien päällä tunnen itseni onnellisemmaksi kuin missään muualla ja pienet asiat muuttuvat suuriksi kokonaisuuksiksi. 

Matka oli aloitus vuoden 2015 tapahtumasarjalle joka johtaisi minut vielä tuntemattomaan. Olin luvannut käyväni joka vuosi ainakin yhdessä uudessa kohteessa, mutta tuo taisi olla vuoden 2014 lupaus sillä paikkoja alkoi sataa pieninä kuuroina. 

Huhtikuussa ja toukokuussa pohdin ikuisuutta ja ajan kulkua päätymättä itse yhtään mihinkään. Valokuvasin ja ratsastin. Tein sitä mitä rakastan. En ollut enään varma monestakaan asiasta mutta tiesin koko ajan mihin suuntaan olisin menossa. Kesä oli saapumassa ja treenit muuttuivat yhä kovemmiksi ja hikisemmiksi. Olin tyytyväinen oikeastaan ihan kaikkeen, olin saanut opiskelut purkkiin ja työpaikan kesäksi. 

Riilahti oli kesäkoti. Juhannus sujui hevosten ja ihanien ihmisten parissa ilman huolia. Koko kesä oli yhtä unelmaa paratiisisaa josta moni unelmoi koko kuluvan vuoden, ja jossa minä sain viettää koko kesän. Tutustuin ihaniin ihmisiin ja tunsin itseni onnelliseksi. En meikannut koko kesän aikana ollenkaan, lauloin, tanssin, ratsastin, kalastin, sienestin, marjastin, jahtasin lehmiä, rakastuin ja unohdin todellisuuden.

Join viiniä aamuviiteen.

Heräsin väärältä puolelta telttaa.

Unohdin.

Muistin.

Tein isoja päätöksiä ja pieniä virheitä.

Katsoin silmiin itseäni.

Matkustin.

Olen matkalla.

Kilpailin huippuhevosella. Ajoin kärryillä. Valokuvasin Faces Etnofestivaaleilla ja leikin hippiä kaksi päivää putkeen. Kuuntelin loistavaa musiikkia ja valvoin monta yötä milloin missäkin. Palasin Riilahteen opiskelujen jälkeen jottei kesä ikinä loppuisi. Yritin lukea YO-kirjoituksiin ja luinkin aina silloin kun en istunut hevosen selässä. Toimin groomina ja sain ratsastaa huippu hienoja hevosia. Vietin aikaa Bromarvissa enkä edes kaivannut kaupunkiin. Tajusin parhaan ystävän tarkoituksen ja rakastuin elämään. Söin hyvää hyvin tehtyä ruokaa. Panostin terveyteeni ja kokeilin uusia reseptejä. Opiskelin lihaksia ja lihaksistoa ja kiinnostuin uusista tieteenaloista. Halusin olla perillä monesta asiasta samaan aikaan ja täysin aivoni kaikella muulla kuin olellisella. Juoksin paljon. 

 Lista on loputon, sitä voisi jatkaa kilometri tolkulla.

Syyskuussa paluu todellisuuteen iski YO-kokeiden muodossa. Panostin eväisiin hurjan paljon ja selvitin tieni Ylioppilaaksi. Unelmat alkoivat käydä toteen kun pääsin osallistumaan huippu valmennuksiin huippu hevosella ja hymyilemään kaikille vastaan tuleville. Elämä oli täydellistä. Haluan kiittää kaikkia tallikavereita ihan vain siksi että he ovat olemassa.
 Unelmia kuuluu kai seurata ja niin taisin tehdä. Lähetin työ hakemuksen Abu Dhabiin ja sain paikan ratsastustallilta keskellä aavikkoa.En ikinä edes epäillyt ettenkö pystyisi tekemään mitä haluan. Sain ihmetystä aikaan ja sanan kiertämään. Lokakuussa muutin Arabi Emiraatteihin tekemään töitä rakkaan harrastukseni parissa. Ehkä sattui hyvästellä tuttu ja turvallinen elämä ehkä ei, mutta minun elämäni on tähänkin asti perustunut uusien ovien avaamiseen. 

Nyt vietän aikaa pilvenpiirtäjässä ja tuijotan elämän ihmeellisyyttä. En tiedä oliko vuosi 2015 sellainen joksi sen olin kuvitellut mutta edes sanat ei riitä kertomaan kaikkea tuota tunnetta jota vuosi sai minussa aikaan. Yritin koota tähän postaukseen hienoja kuvia vuoden varrelta, niitä on aivan liikaa. Yritin koota hetkiä jotka muistan parhaiten, niitäkin on aivan liikaa. Ecuadorissa on tapana polttaa kaikki vanha uudenvuoden yönä jotta uudelle vuodelle olisi tilaa. Ajatuksissani teen nyt saman. Vuoden tapahtumat olivat suureksi osaksi aivan liian mahtavia ollakseen totta, sain uskomattomia mahdollisuuksia tulevaisuuteeni jotka varmasti aion hyödyntää sopivan hetken tullessa.Mutta nyt on aika pyyhkiä vuosi 2015 pois puheistamme ja antaa tilaa vuodelle 2016. Olkoon se aivan yhtä mahtava kuin edellinen. Kiitos kaikille. Kiitos kaikesta.

"paetaan illan tullen kuulet kaijon tuulen se kantaa tarinaa niistä jotka ei unohdu koskaan vuodet jäävät taakse malja nostakaamme niille joilla on ikuinen heinäkuu"