From Malaysia with love

Hei isä, olen maailman matkalla ja olen menossa oikeaan suuntaan. Hei äiti, olen terveempi kuin koskaan ennen älä huoli kyllä tuon sinulle jotain pientä ja punaista. En ole ehtinyt ajatella postikortteja, kyllä niitäkin joskus varmasti postiluukkuun tupsahtaa. En ole myöskään päättänyt mikä tässä tunnelmassa on parasta. Onko se tummansininen kokokäytävämatto joka johtaa pieneen hotelli huoneeseen vai onko se elämän makuinen tunnelma aamusta iltaan. Ehkä se on paikallinen aamupala ja hymyilevät ihmiset. Ainakin tiedän kävelleeni enemmän kuin tarpeeksi siinä vaiheessa kun varpaat alkavat olla mustat kaikesta kaupungin pölystä ja savusta.

Eilen hyppäsimme junaan ja suuntasimme Batu Cavesille, sielä meitä odotti iso kultainen ukko josta taisin jo mainita edellisessä kirjoituksessa. Sanattomaksi veti se täydellinen hiljaisuus jota tahditti apinoiden observoivat katseet ja kameroiden sulkijaäänet. Temppeleitä ja uskomattomia värimaailmoja ,aivan kuin japanilaiset elokuvat olisivat heränneet henkiin kesken tavallista arkipäivää. Juna kulki luolille ja takaisin kaupunkiin, jossa kävimme hotellin kautta syömässä ja jatkoimme rumbaa.
Ihmeellistä on kuinka jalat eivät väsy eikä mikään matka tunnu pitkältä kun vain löytää perille. Paikalliset ihmiset ovat sydämellisiä ja ilahtuvat kun saavat auttaa. Tosin yleensä tien neuvominen kuuluu näin: "It's right there, just a little bit right" tai "yes yes it's very near maybe ten minutes" ja jokaisen kerran jälkeen löydämme itsemme paljon kauempaa kuin kuvittelimme. Kuitenkin, kävelimme Eco Forestiin josta löysimme ylitettäviä siltoja ja riippuvia teitä metsän keskeltä. Tunnelma oli vihreä ja hetki oli vallan mainio pienelle tutkimusmatkalle. Lopulta kapusimme viimeiset portaat ja tupsahdimme keskelle jonkin sortin huvipuisto/eläintarha miljöötä. KL Tower nousi edessämme korkeuksiin ja hetken mietimme miten päädyimme sinne. Kylmä kalja maistui erittäin hyvältä koko päivän kävelyn jälkeen ja hetken ajattelimme että vikana päivänä ei käveltäisi enää ollenkaan.


Toisin kävi, sillä tänään oli täydellinen päivä, joka alkoi täydellisellä aamupalalla puolenpäivän aikaan ja jatkui kävelyllä puistoon jonka piti olla ihan lähellä. Löysimme suuren monumentin, paljon kauniita katuja ja puita, myös puiston joka ei ehkä ollutkaan puisto ja lopulta modernin moskeijan jossa puimme päällemme violetit kaavut. Hikoilimme ja söimme jäätelöä, illastimme liian tulisella nuudelilla ja lauloimme elämän lauluja. Näimme uusia  ja vanhoja rakennuksia ja pieniä kauniita katoksia. Joka puolella kasvoi suuria kasveja ja ilma oli trooppisen hikinen ja jollain tavalla erittäin kostea. Olen tykännyt kulkea paikasta toiseen ja kaupunki alkaa jo tuntua pienemmältä kuin aluksi. Tapasimme hienoja ihmisiä reggae baarissa ja kioskin kuistilla.Kysyimme tietä ihanilta kauppiailta ja nauroimme hassuille karkeille jotka eivät maistuneet makealta eikä suolaiselta. Huomenna aamulla matka jatkuu seuraavaan kohteeseen.
Kiitos Kuala Lumpur.