Saavuimme Balille viikko sitten, kuitenkin tuntuu siltä että tämä retki olisi kestänyt jo paljon kauemmin. Bahasan puhuminen noin arkikäytössä sujuu jo tärkeissä tilanteissa kuten sokerittoman kahvin tilaamisessa, joka ystävämme Mikken mukaan on kaikista tärkein taito. Aamuisin kävelen paljain jaloin katsomaan auringon nousua ja toivotan salamat pagi kaikille vastaan tuleville. Ystävälliset silmät ovat kaikkialla. Elämä rannikolla on vain niin paljon parempaa kuin missään muualla, joten miksi joku ei olisi onnellinen. Aamupalalla tilaamme kopi kopi ja little susu, tietenkin tida gula eli ilman sokeria. Kun on aika liikkua eteenpäin hyppäämme skoottereiden kyytiin ja huristelemme milloin minnekkin. Silloin kun jalat ovat ainoa kulkuväline ilmoitamme kulkevamme jalan jalan kaikille jotka tarjoavat transport transport. Etsimme pulsa pulsa ja rooma rooma siinä toivossa että saisimme katon pään päälle ja saldoa puhelimeen. Koirille huusimme asuiii ja lehmiä taisimme vain varoa. Kulttuuri täällä tekee elämästä parempaa kuin muualla ja opettaa pienelle ihmiselle salaisuuksia joita lupasin varjella ikuisesti. Hiukset muuttuvat suolaisen kiharoiksi ja ihanan tahmeiksi ja ehkä vähän jopa valkoisiksi. Silmät ei enää lopeta hymyilemistä ja keho tuntuu nauttivan meri ilmasta.
Hassua miten elämä lipuu eteenpäin aivan kuten meren pienet ja suuret aallot joiden mahtavaa voimaa ja suuruutta olemme päässet testailemaan jo monena päivänä. Surffailu on uusi rakkaus ja meren kohina ei ikinä katoa kuulo etäisyydeltämme. Ensimmäinen oma aalto tuntui varpaissa saakka enkä enää pysty lopettamaan hymyilemistä. Aloitimme surffailun ensimmäisena Bali päivänä ja jatkoimme heti seuraavana. Välttääksemme turisteja, olemme kulkeneet pitkin rantaviivaa Changgusta Uluwatuun, sieltä Sanuriin ja Lembongan Islandille aivan Balin vieressä. Olemme kulkeneet kujia joissa kanat ja kukot elävät omaa elämäänsä ja lehmät laiduntavat tien varsissa. Olemme kohdanneet uteliaita katseita ja paljon hymyä paikallisilta lapsilta. Tiedän taas kerran olevani kotona, sillä maku huulillani ei lähde pois ja suola ihollani alkaa tuntua kotoisalta. Vietimme kaksi yötä purjeveneessä tähtitaivaan alla kelluen. Sininen purjevene oli kotiakin ihmeellisempi paikka ja sen kannella kulki rakkautta jokaisessa tuulen vireessä. Sirius, yötaivaan kirkkain tähti vahti untamme ja loisti varmasti kirkkaammin kuin ikinä ennen. Yöllä kalastimme ja näimme miten valtava rausku kauhoi pintavettä muodostaen fosforin veden pintaan. En vaihtaisi sekuntiakaan vaikka aamukahvi oli kylmä seos vesipullon pohjasta tehdyssä kupissa ja vaikka aurinko paahtoi kirkkaalla taivaalla tehden meistä hikoilevia olentoja puleksi päivää. Eilen kohtasimme miehen kuusta joka kysyi "how are you tomorrow?" Taisin hiukan naurahtaa ja kertoa olevani onnellinen myös huomenna. On uskomatonta miten paljon ihmisiä tuuli on elämäämme kuljettanut. Olen käynyt mieltä järisyttäviä keskusteluja ja nauranut sydämeni kyllyydestä, sekä tuntenut elämän jokaisella solullani. Sukelsimme vesiputoukseen, ajoimme ympäri kyliä ja vilkutimme vastaantuleville ihmisille. Lauloimme ja nauroimme, sukelsimme ja polskimme niin meressä kuin altaassa, sekä tässä loputtomassa tunteessa. Eilen istuimme säkkituoleilla rannalla, joimme olutta ystävien kanssa ja kiipesimme kalastaja veneen katolle katsomaan tähtiä. On hyvä olla kotona. Tänään olen taas osa uutta seikkailua ja uutta retkeä, tänään surffasin ennen aamukahvia ja nauroin ennen kun olin edes kunnolla herännyt. Nyt on hyvä, täällä on hyvä ja päivän lopussa tulen aina siihen tulokseen, että parasta on vain sanoa sampa jumpa. "See you when i see you"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti