Juuri kun ajattelee tekevänsä merkitsemttömän pysähdyksen kaupunkivaltiossa ja olettaa että sekin on vain kaupunki kaupunkien joukossa, huomaa löytävänsä itsensä keskeltä hopeaa vaikutelmaa ja hauskaa elämää!
Pysäkki tuli ajatuksiimme kun muistin lasten televisiosarjan, jota veljeni kanssa tuijotimme varmasti aivan jokaisena lapsuutemme sunnuntaina. Maailman ympäri 80 päivässä oli osasyy matkustamiseeni ja suurin mahdollinen syypää hulluun seikkailun haluuni, sanoisin sen olevan vain älyttömän positiivista ja hirmu hupaisaa. Jokatapauksessa, sarjassa vierailtiin Singaporessa, joten niin minäkin ja ystäväni Jenny.
Malesian jälkeen kaikki näytti avoimelta ja helpolta. Joka paikassa luki "have a nice day" ja käveleminen oli kuin stadiin ois palannu. Hopea, jos ei muuta niin ainakin hurjan hopea ja valtava. Kaupunki oli rakennettu meren ääreen ja viimeistelty vähintäänkin täydellisesti. Suurkaupungeista, joissa olen vieraillut oli tämä ehdottomasti suosikkini ja varmasti tulee olemaan vielä pitkän aikaan. Kaatosateessa juoksimme katsomaan valoshowta Marina Baylla, söimme paikallista ruokaa ja nautimme kaupungin valoista. Nauroimme ääneen kaikissa ajoneuvoissa ja olimme kaikinpuolin täydellisiä matkustajia. Tutustuimme huikeision tyyppeihin ja juttelimme paikallisten kanssa ymmärtämättä välillä sanaakaan. Helppoa elämää hopeisessa kaupungissa, sydän vasta puolillaan mutta silti hyvin täynnä.
En taida runoilla nyt sen enempää sillä istun Jakartassa Indonesian parhaan hostellin roof top gardenilla ja nautin ihanaa aamukahvia yhdessä uusien ystävien kanssa. Indonesia tulee olemaan koti seuraavat kolme ja puoli viikkoa joten kuvavirta ei varmasti lopu eikä tarina koskaan unohdu tai jää kertomatta. Vihdoin pääsemme matkamme pääkohteseen jonka alunperin piti olla ainoa destinaatio tällä erää, toisin kävi, kuten tapana on suunnitelma paisui paisumistaan ja tulee johdattamaan meidät päiväntasaajan alapuolelle ja 12tunnin aikaeroon. Vasta silloin voin myöntää olevani kaukana kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti