"Que bonito es Carnaval" kuuluu laulettavan joka kadunkulmassa, koskaan ei tiedä mistä tippuu vettä niskaan tai kuka pesee cariocalla. Näinä päivämäärinä et pysy kuivana ja kauniina edes yrittämällä. Kyseessä siis Carnevaalit, latinojen juhla joka sisältää kulkueita, tansseja, konsertteja, naamiasasuja, vettä, paljon vettä, maisenaa ja jauhoja, carnevaalivaahtoa, laulua ja juhlaa.
Carnevaaleja juhlitaan kaikissa latinomaissa ja täällä Ecuadorissa kuuluisin ja yleisin carnevaalikaupunki on Guaranda. Ihmisiä ympäri Ecuadoria ja koko amerikkaa saapuu Guarandaan juhlistamaan tätä hulvatonta juhlaa. Muualla Ecuadorissa toisten ihmisten kasteleminen sekä jauhoilla pesu on kiellettyä, ainoastaan Guarandan kaupungissa tämä on sallittua sillä Carnevaali on koko kansan juhla ja Guaranda on carnevaalikaupunki parhaimmillaan.
Kulkueita ja juhlia on kuuden päivän ajan jota ennen 15 päivää carnevaali aikaa jolloin ihmisiä on lupa kastella. CARNA-VAL tarkoittaa "se va la carne" ja alunperin carnevaalit onkin lihan hyvästely juhla sillä jälkeen seuraa 40 päivän lihasta pidättäytyvyys ennen uutta juhla viikkoa semana santaa.
Minä lähdin perjantaina luokkakaverini perheen kanssa Guarandaan ihan tarkoituksella vain carnevaaleja katsomaan. Koskaan tässä elämässä ei tiedä minne sitä päätyy ja perjantai päivällä löysinkin itseni hurmaavasta maalaistalosta koko kaverin suvun kanssa. Olimme saapunut San Lorenzon pikkukylään Bolivarin provinssiin. Pihalla kuljeskeli parikymmentä kanaa, kymmenisen koiraa, possuja ja suuri joukko lapsia carnevaali meiningeissä. Saavuimme savuiseen huoneeseen joka osottautui keittiöksi. Avotuli lämmitti vierailijoita ja mummo sekoitti soppaa valtavassa kattilassa. Viritimme kaverini kanssa teltan yläkertaan ja laskeuduimme takaisin keittiöön viettämään iltaa suuren juhlaporukan kanssa.
Lauantai aamuna heräsin aamupalalle, kahvi keittyi jo avotulella ja mummo teurasti kanaa muiden vahtiessa vasta leivottuja rieskoja valtavassa uunissa, yksi teki geelikynsiä serkulleen ja toinen leikki koirien kanssa. Tunnelma oli koti. Siitä lähdimmekin kylläisinä chimboon katsomaan ja kokemaan päivän kulkueet. Lähdimme kuivina ja kauniina jauhopussit ja cariocat valmiina mutta koko kansan vesisotaa sotiessa ei kukaan pysy kuivana ja kauniina. Kulkue oli kaunis, täynnä tunnelmaa, laulua ja musiikkia, tanssivia ihmisiä ja nauravia mummoja.
Iltapäivästä saavuttiin takaisin kotiin teurastamaan possu fritadaa varten. Voi jumankauta miten sika huuta kun sitä teurastetaan! Siihen tarvittiin neljä miestä ja kaasutynnyri sillä kun sika oli kuollut se savustettiin kauttaaltaan, tai siis sen nahka poltettiin ja sitö kypsennettiin sen verran että leikkaaminen osiin on helpompaa. Kun sika oli palasina ja kattilassa lähdimme kohti Guarandaa ja katujuhlia. Sateessa juhliminen tuntui hyvältä kun ympärillä oli tuttuja ihmisiä sillä Guarandassahan asuu joukko vaihtareita ja heidät tosiaan tuli tavattua. Yöllä saavuimme litimärkinä ja väsyneinä kotiin syömään valmista fritadaa. Myöhemmin lähdimme tansseihin ja kaupungin kunigattaren valitsemis juhliin jossa tanssittiin aina aamukolmeen saakka jos jonkinlaista tanssia ja kuviota.
Sunnuntaina heti aamusta suunta oli Guaranda, lähdimme katsomaan kulkueiden loistoa ja äärimmäistä hohtoa. Ei mennyt viittäkään minuuttia kun olin jo jauhoissa ja vaahdossa mutta mikäs siinä Que viva el Carnaval! Kulkueiden jälkeen seurasi konsertti jossa esiintyi jos jonkinlaista bändiä, sateesta ja kylmästä huolimatta vesisota jatkui, ihmiset tanssivat ja pitivät hauskaa. Jos jostain niin hauskanpidosta tässä on kyse ja niin hyvin kuin selostaja konsertissa sanoi "ihmiset lähtevät kotiin kaatosateessa kun luulevat sairastuvansa mutta tämä on Guaranda ja täällä kukaan ei sairastu"
Ja niin tanssi jatkui aina yöhön saakka. Myöhemmin lähdin takaisin San Lorenzoon jossa vaatteiden vaihdon ja pikaisen lämmittelyn jälkeen lähdimme nuorisoporukalla kylän ainoaan olohuoneen kokoiseen baariin jonne jo noin 40 henkeä oli itsensä tupannut tanssimaan. Aika lensi siivillä ja tanssi vain jatkui ja jatkui kunnes aamuneljän aikaan kipitettiin kotiin nukkumaan.
Taidan pikkuhiljaan käsittää mikä on juhla kun ensiksi kuolee kylmään kaiken sen kastelemisen jälkeen ja seuraavaksi kuolee kuumuuteen kaiken sen tanssin jälkeen ja lopuksi vajoaa syvään onnelliseen uneen monen päivän valvomisen ja tanssimisen jälkeen.
Saapui maanantai ja carnevaalien viimeinen juhlapäivä. Aamusta alkoi kulkueet San Lorenzossa joten ei tarvinnut lähteä sen pidemmälle. Jos olin jo kahtena päivänä vesisotaa sotinut niin se ei ollut mitään verrattuna tämän kylän puhtiin. Kulkue ei ollut edes loppunut kun yksi kerrallaan sai saavista vettä niskaansa, joka suunnalta lensi vesiilmapalloja ja pikkupojat tekivät bisnestä palloja myydessä. Cariocaacaan ei säästelty ja jauhoja taisi lentää ainakin puolenvuoden leipävaraston verran.
Kulkueen loputtua koko kylä kokoontui keskuskentälle tanssimaan ja kuuntelemaan live musiikkia, se jos joku oli vesisota. Hetkeäkään ei kukaan pysynyt kuivana tai tanssimatta, elämä on juhla. Tutustuin lääketieteen opiskelija porukkaan, tutustuin uusii gringoihin jotka jo kahdeksan kuukautta huvikseen ovat asuneet Ecuadorissa, tutustuin opettajiin ja kaupungin johtajaan, tutustuin 14 lapsen äitiin ja tämän hulluun lapsikatraaseen ja ennen kaikkea tutustuin tähän kylään.
Kun kylmästä ei enään ollut tietoakaan ja hiukseni muistuttivat enemmänkin kakkua ja vaatteeni olivat läpimärät ja jalat oppineet ties kuinka monta tanssiaskelta, päätimme lähteä Guarandaan. Pikainen vaatteiden vaihto ja naaman pesu ja taas olimme autossa kohti uutta juhlaa. Electro festival odotti kuuntelijoitaan ja taas tuli tanssittua ja juhlittua yö myöhään. Mielettömät vaihtari kamut ja ystäväni Jennifer en mä varmaan mitä muuta olisikaan voinut toivoa näiltä carnevaaleilta. Tässä esimakua kuvina, myöhemmin lisää tunnelmointia ja tarinaa!
