You can't put a limit on anything. The more you dream, the farther you get.

Aamulla luin jutun jossa 27-vuotias nainen todettiin ensimmäiseksi kaikissa maissa vierailleeksi naiseksi. Mahdotonta se ei siis ole. Tämän luettuani motivaationi maailman matkoja kohtaan kasvoi ainakin kolmin kertaiseksi ja unelmani toteutuminen alkoi näyttää erittäin todelliselta. En sano että pyrin tuohon tulokseen nyt heti äkkiä, mutta tahdon vain ilmoittaa aikeistani. Ehkä ratsastavalle valokuvaajalle löytyy töitä muualtakin kuin Arabi Emiraateista tai Uudesta Seelannista. Luulen ettei unelmillani ole ollut rajoja koskaan, kiitos äidille joka antaa minun ruokkia näitä ajatuksia.

Nyt tähän päivään. Pakkausta, pesemistä, ratsastusta, salia, lenkkiä ja lisää pakkausta. Sitä kaikkea tämä viikko on pitänyt sisällään. Kisoja ja harjoitus kisoja, vähän estetreeniä ja edelleen ontuva lempiheppa. Pyykinpesua ja loimien kuivatusta, hellettä ja ukkoskuuroja. Tähän mennessä varmasti yksi monipuolusimmista viikoistani tällä puolella palloa. Ja tekemistä riittää vielä silloinkin kun luulisi ettei mitään enää ole tehtävä listalla. No eipä onneksi tunnu missään, sillä salitreenit ja lenkit pitävät huolta mielenterveydestäni ja hevoset muistuttavat, miksi ylipäänsä olen täällä.
Tänään ja huomenna pakkaamme 33 hevosta rekkoihin ja suuntaamme Karakaan hevoskauppoihin. Kaikki 2-vuotiaat ready to runit myydään Kiinaan ja Japaniin (toki myös ihan omaan maahan ) aloittamaan oikeaa uraa laukkahevosina. Seuraavan viikon ajan pukeudumme unovormuihin, talutamme hevosia ympäri aluetta, putsaamme ja puunaamme minkä ehdimme ja toivomme vain että kaikki menevät kaupaksi. Pääsen samalla myös virallisen valokuvaajan rooliin sekä kahvila apulaiseksi ja tietenkin tallivastaavaksi ja mitähän vielä muuta. Odotan jo innolla koko tapahtumaa ja muutenkin seuraavia viikkoja ja viikonloppuja. Kilpailukausi on puhkeamassa kukkaan ja jokaisessa showssa tapahtuu. Omat heppani harmikseni eivät vielä kisaamaan kykene, mutta toivottavasti pian. Kesä alkaa pikkuhiljaa olemaan täällä, hassua sillä kaippojen hyllyt alkavat samalla notkua joulukoristeita ja kaikenmaailman jouluruokia. Saa muuten nähdä vietänkö jouluaattoni surffilaudan vai hevosen päällä!
Sillä välin kun me olemme hevoskaupoissa, estehevoset saavat lomailla laitumilla ja ottaa iisisti ennen seuraavia kisakuukausia.

Mielenkiintoa ei tästä bisneksestä puutu. Olenkin enemmän kuin onnellinen oppiessani joka päivä jotain uutta mielenkiintoista näistä eläimistä.
Jos on intohimoa ja rakkautta mitä tahansa kohtaan, on mahdollista päästä pitkälle. On se sitten mikä tahansa laji tai ala tässä elämässä.

Ylemmissä kuvissa Richie ja Bart. Rich'n'Unhitched on entinen laukkaheppa johon rakastuin tämän viikon aikana vielä enemmän. Lomailun jälkeen se alkaa pikkuhiljaa löytämään oman moottorinsa niin.kuskin ei enää tarvitse kauheasti potkia. Bart on edelleen laidunlomalla kaviopaiseen vuoksi, mutta toivottavasti pääsee pian takaisin arkeen. Alempana kuvaa Browns hilliltä jossa käymme treenaamassa heppoja kerran viikossa. Loppumatyomat vihreät nummet joita saa laukata niin kovaa kuin hevosista lähtee. Vanhat kisaajat pääsevat takaisin elementtiinsä ja kuskit saavat mainiot käsitreenit alkumatkan jarrutteluista. Noissa maisemissa saattaa nähdä jokusen Hobbitinkin naamioituneena Jockey pukuihin.