Kiinan muuri ja forbidden city, Kung Pao chicken ja Peking Duck. Vietnamin kiireiset kadut ja Pho nuudelikeitto aamupalaksi. Kayakki retki kalastuskylään ja venecruisailu aivan valkoisten turistien tapaan. Partnerin ruokamyrkytys ja monta päivää parannellessa. Olipahan aikamoinen reissu nyt kun jälkeenpäin ajattelee. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan melkein viidestä kuukaudestamme Kiinassa ja ehkä toisenkin matkastamme Vietnamiin, mutta me odottakoot toiseen hetkeen, sillä asioden pureskeluun on tapana vierähtää pieni ikuisuus.
Viimein lentokoneeseen istuessamme taisimme molemmat olla helpottuneita "kotiin" palaamisesta. Niin ihanaa kuin matkalla onkaan, ainaiset lennot ja security checkingit alkavat pikkuhiljaa tuntua raskailta, viisumien voimassaolot ja oman nimeni hankaluus, kaikki pienet vaikeudet muuttuvat suuriksi. Matkalla on ihanaa, niin on myös kotona, varsinkin jos koti on ihan missä vaan! Australian viisumileima passiin ja viimeisten tavaroiden purku saivat oloni taas kovin mukavaksi. Viime viikolla avasin pankkitilin ja ostin ihan uuden puhelimenkin, aikuistumisen merkkejä taas kerran.
No nyt oikeaan asiaan, mitä seuraavaksi?
Istun heinäpaalin päällä jossain päin New South Walesia ja katselen nälkäisiä vasikoita. Aamuisin rullaan 8 paalia auki jotta pienet kasvaisivat. Kuivuus vaivaa tätä puolta maapalloa joten lisä ruokinta on tarpeellista melkein vuoden ympäri jotta karja pysyy hintansa arvoisena. Sitten ratsastetaan hevosia tai koulutetaan koskemattomia poneja, välillä mennään paimentamaan karjaa Koko viikoksi ja toisinaan vain ylläpidetään farmia. Opetin Johnin ratsastamaan ja nyt se saa oppia monta muutakin farmi taitoa. Minä opettelen uusia tapoja nuorten hevosten kanssa ja vain ihmettelen elämän kulkua. Täällä ollaan ajassa ihan taaksepäin ja Koko kylä varmasti jo tietää että tulimme takaisin. 88 päivää toisen vuoden viisumi vaatimuksia varten, niin monta päivää on Australian hallitus määrännyt kenen tahansa nuoren matkaajan työskentelevän farmilla jotta toisen vuoden viisumi voidaan myöntää. Mutta sehän sopii, ainakin minulle. Tästä voitte varmasti arvata että maapallon tällä puolen on mukavaa ja suunnitelmana on pysyä näillä holleilla vähän pidempään. Ammattivalinnastani en tosin ole kovin varma, onko se jockey kouluun vaiko ihan ratsukouluun meno vai opettelenko jotain ihan uutta? Äiti ja Isäkin muuttaa mieltään vuodesta toiseen niin pakkohan sen on olla ihan okei.
"Be here now" nyt ollaan tässä. Hevosia, karjaa ja uuden oppimista farmilla. Pienenä unelmoin farmilla asumisesta ja nyt sekin on sitten tehty. Lenkkeilyä ja leuanvetoja , välillä kylmä kalja ja lähiruokaa lounaaksi. Vielä puuttuu koira ja oma hevonen ja tietenkin se meri. Mutta jos muutto Melbourneen on edessä niin saan sitten merenkin. Paljon on unelmia ja paljon Jo myös toteutettuja sellaisia. Elän totisesti elämää jota olisi ollut vaikea kuvitella nuorempana ja josta saan tarinoita vielä vuosiksi eteenpäin. Kumpa vielä saisin kaikki rakkaat ihmiset ja koirat ja hevoset samaan paikkaan, mutta se voi olla hiukan hankalaa.
