Viimeiset päivät Ecuadorissa, huomenna on aika lähteä leirille Quitoon... tänään on aika hyvästellä rakkaat..Kun saavuin tähän maahan rekan takana luki, jumala seuraa joka askeltasi. Nyt aivan kuin kaikki on muuttunut jäähyväisiksi sillä tänään rekan takana luki, "solo quedan los recuerdos" ja katukyltissä "siempre con tu sonrisa"
Kello yhdeltä hurautimme äidin ja siskon kanssa asemalle josta AFS tuli meidät hakemaan. Sielä oli perheet ja parhaat kaverit. En elämässäni ikinä ole itkenyt niin paljon kuin tänä perjantaina kun jätin kotikaiupungin odottamaan paluutani.
23.6.2014
Viimeinen päivä Ecuadorissa...
Vietin viikonlopun lähes kokonaan Bean kanssa sängyssä maaten ja muistellen vuoden aikaisia tapahtumia, nukuimme lusikassa ja itkimme kuunnellen lauluja rakkaudesta. En ikinä ajatellut olevani niin rikki..tässä kohtaa elämässä on oltava vahva ja jatkaa eteenpäin. Ecuador on toinen kotini, vuoden päästä soitan kavereille "nähdään puistossa" ja kaikki tulee olemaan normaalia hetken aikaa.
Nueva vidan leirikeskuksen pihalta lähti bussi. Minä itkien kyydissä ja paras ystäväni pihalla. Eniten sattui jättää paras ystävä itkemään. Nyt muistot mukana, kirjeet repussa ja maailma auki.
Istun amsterdamin lentokentällä, juon jo kylmää kahvia, se on pahaa. 8 tunnin odotuksen jälkeen lennän suomeen tavalliseen, entiseen arkeen. Sydäntä sattuu mutta koko yön itkettyään kyyneleet ovat kuivuneet.
Tyttö rukka Ecuador paita päällään muistelee kulunutta vuotta.
Yhdeksältä illalla nousee kone taas ilmaan, suuntana Suomi ja Helsinki. Elämä jatkuu ja muistot jäävät sydämeen. Mikään tässä elämässä ei kuitenkaan ole mahdotonta jos oikeasti rakastaa sillä aidolla rakkaudella ei ole etäisyyttä tai rajoja.
