Päämäärällä ei ole niin väliä jos päitä on vain vähän ja määrä ei koskaan muutu

                                   
                                Meillä oli retki,teltta ja maanantai.

 Sunnuntaina jätin paratiisin hetkeksi muiden ihasteltavaksi ja lähdin lomailemaan siinä toivossa että, viikon aikana ehdin tuntea itseni lomalaiseksi. Salia onkin ollut jo ikävä ja eilinen treeni sujui juuri sillä tavalla kuin kuuden viikon tauon jälkeen sen odottaa sujuvan.
Maanantait on päiviä jolloin mistään ei tule mitään ja kaikki on huonosti. Tai ainakin suuri joukko maailmassa eläviä ihmisiä kantaa tätä ajatusta mukanaan eivätkä anna maanantaille mahdollisuutta. Eilen unohdin maanantain maineen ja päätin olla onnellinen. Urheilua, hyvää ruokaa, teltta, viiniä ja retki. Jenny ja Nora ei ikinä kasva aikuisiksi, Jenny ja Nora elää unelmiensa värittämää elämää ja tekee hetkistä A-luokan kekkereitä.
Kesällä pitäisi olla aurinkoa ja lämmintä, tänä kesänä olen todistanut tasan viisi kokonaan aurinkoista päivää. Ei haittaa, sillä tänä kesänä olen uinut enemmän kuin moneen kesään, kävellyt paljain jaloin julkisilla paikoilla ilman meikkiä ja hiukset suolaisen sekavina. Olen myös saunonut ja leiponut ja jopa kerännyt muutaman sienenkin. Viime yönä pääsin jopa telttailemaan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Pitkää matkaa ei meidän retkeemme tarvittu mutta ajatuksissani olimme jo maailman toisella puolella.

Tää on hetkeen sukeltamista, kiireen unohtamista ; nautiskellen elämistä

                                                                      Rilax I

Puolet kesästä eletty, viisi viikkoa takana ja viisi edessä. Tähän paratiisiin mahtuu iloa ja aurinkoa, myös sade päiviä ja tuulisia tunteita. Hetkeäkään en silti vaihtaisi. 

Viiden viikon päästä tämä kesä on eletty, kauniit päivät rannalla ja hevosen selässä on jo vietetty ja kesä 2015 jää muistoksi muiden muistojen rinnalle. Viisi viikkoa sitten pakkasin kimpsut ja kampsut fiatiin ja huristelin mutkaista tietä tenholan ja bromarvin läpi toivoen että tästä kesästä tulisi täydellinen. Yhtenä viikkona mikään ei kuivu ja kosteus tuntuu pehmittävän ihmistenkin ajatukset, seuraavana päivänä aurinko porottaa ja kaikki on kauniimpaa kuin missään muualla. Toisena päivänä istun monta tuntia hevosen selässä, palelen tai hikoilen, kuitenkin nauttien joka hetkestä. Herätyskello soi joka aamu 7.15

Olo on vähintään kesäinen kun hiuksissa on heinää ja pesulla käydään saunassa. Maastot tulevat tutummaksi päivä päivältä ja koko paratiisi tuntuu kesäiseltä kodilta. En kaipaa kaupunkiin vaikka suunnitelmat syksyä ja koko ensi vuotta ovat huikeammat kuin koskaan. Nyt pysyn mielummin paikallani sillä et tahdo itsekään uskoa mitä seuraavan oven takaa löytyy.

 Juhannus, viikonloput, viikot ja päivät. Hevosia, kissoja, koiria ja paljon paljon ihmisiä ja yksi virolainen. Riilahti on kuin pieni eläintarha josta voisi kertoa tarinoita aamusta iltaan. Kummituksia, kertomuksia, uuniperunoita ja salainen salaattikastike. Pastasalaattia, suklaakakkua ja jäätelöä. Aamukahvi, aamutalli, aamukarsinat ja aamukaste. Iltatalli, iltapala ja illan riennot tekevät jokaisesta päivästä samallatavalla erilaisen. Ruoka-ajat ja päiväohjelma. Suunnittelua ja ikuista organisointia, viikonloppuisin levähdys ja uusia turisteja. Heinää ja aurinkoa, satulasaippuaa ja leirikasteita. En usko koskaan löytäväni parempaa kesätyötä.
Uusia tuttuja ja vanhoja kavereita, kaikki kaunis kuuluu kesään. Hevoset opettavat joka päivä jotakin uutta. Myös minä pääsin opettamaan uutta hevosille. Tältä kesältä en osannut toivoa mitään muuta kuin paljon työtä ja sitäkin enemmän hevosia, sen sain ja hurjasti enemmän. Nyt on hyvä jatkaa vielä viimeinen viikko ennen viikon lomaa.