But the worst part of all is she really don't give a...

Love is a cannibal ridin' a carnival carousel

'Round and 'round we roll, where it stops, baby nobody knows

Some people go crazy and they lose control

Some people jump off, some people won't let go

Some people say love, some people say why

Some people don't love, they just want a free ride

The rain won't stop, it'll never dry

If she's in the house of pain then love is standin' outside

Been dreaming of her, all of my life

But she won't come true, she's just my nightmare I woke up to

 Kuluneeseen viikonloppuun mahtui kaikki minulle tärkein. Paras ystävä, veli, hevonen,valokuvaus, kahvi ja hyvä ruoka. Pieni ripaus matkustamista ja pari eri maisemaa. Voisin sanoa että aika bueno paketti täyttä kultaa.
Perjantai kului vapaa päivän kahvittelujen merkeissä, ihana ystävä ja kynttilätunnelma.
Lauantai oli laittoman pitkä ja täyteläinen päivä. Aamu seitsemältä pakkasin autoon kaiken olennaisen, ratsastuskamat, kameran, juhlavaatteet ja sunnuntaivaatteet, vähän rahaa ja peitto. Siitä alkoi sitten toimelias työpäivä joka loppui seuranmestaruus kilpailuiden voittoon. Pikkujouluihin en kerennyt jäämään vaan suuntasin suoraan kohti Turkua velikullan kanssa.
Ylioppilasjuhlat olivat jo loppuun kääntyneet kun vihdoin saavuimme onnittelemaan sankaria, kello taisi hieman jätättää ja tallitytöstä juhlakuntoon muuntautuminen hidasti matkaa, mutta pääsimme perille ja juhlat pääsivät alkuun. Ennen baariin lähtöä hain vielä tärkeimmän, parhaan ystäväni Jennyn.
Sunnuntaina tänään aamu venyi päivään ja eilinen muuttui taas yhdeksi muistoksi. Tänään kokkasimme hyvää ruokaa ja vietimme laatuaikaa. Turku on kuin mökki, tulee aina samanlainen tunnelma kuin mökille menisi. Verkkarit ja iso neule, taiteilijan aamu on vapaa ja elämä on taas ihanaa. Nyt voi viikko alkaa ja kohta pääsen Lappiin syömään lunta.

Tyttö aurinko

 Sunnuntai aamuna saavuin kotiin hesarin jälkeen mielessäni lämmin suihku ja oma sänky. Nukuin puoleenpäivään ja jossain vaiheessa havahduin uuteen aamuun. Sunnuntai, se ihana päivä jolloin mikään ei ole pakollista ja koko viikko on purkissa. Mutta tänä sunnuntaina luvassa oli jotain uutta ja jännää.

Kunnon sunnuntai aamupalan ja tujun kahvin jälkeen lähdimme keikkuvalla pikku fiatilla kohti tallia, tällä kertaa Billnäs ei ollut määränpää vaan Karjaan Grann talli ja ratsuna toimi iso, karvainen Musti heppa. Luvassa oli vikellystä. Jos pienenä tyttönä harrastettua villinlännen vikellystä pulleilla poneilla ei lasketa, en ole koskaan kokeillut vikellystä virallisesti.

 Veljeni ponipoika pitää telinevoimistelu ja parkour tunteja milloin missäkin ja viikoittain myös Grann tallin vikeltäjä tytöille, niimpä hän on päässyt hevosen selkään kuluneen syksyn aikana muutamaankin otteeseen.

Minähän oikein innostuin kun pääsi kokeilemaan erilaista heppailua mihin on yleensä tottunut. Tällä kertaa ei tarvittu sulkuväistöjä tai laukkapiruetin harjoittelua eikä tarvinnut ajatella hyvää lähestymistä isoille esteille. Tällä kertaa hevosen selässä sai oikeasti olla ihan miten päin tahansa miettimättä olkapää-kantapää linjaa tai muutenkaan mitään ratsastukseen liittyvää. Tutun eläimen selässä sain venkoilla ja pyöriä ilman sen suurempia murheita. Mähän olin ihan hyvä ensikertalaiseksi ja hauskaa oli! Jos ratsastus on terapiaa niin tämä oli joogaa, keinuva liike ja tyhjä pää. Paras sunnuntai pitkään aikaan!

Kavionjälkiä sydämessä

Minä kuten kaikki muutkin heppatytöt haaveilemme jostakin. Menestyksestä, uuden oppimisesta, korkeista esteistä ja pitkistä päivistä tallilla. Ennen kaikkea ihanista heppa ystävistä ja vielä joskus omasta ratsusta.
Kiipesin satulaan kaksi ja puoli vuotiaana ihan omasta tahdostani. Perheessäni, ei edes suvussani ole hevos ihmisiä, vain ja ainoastaan minä. Ensimmäiset vuodet ratsastin Helsingissä kunnes muutimme Tammisaareen. Aloitin jokapäiväisen talli elämän Dragsvikin ratsastuskeskuksessa tehden kaiken vain mahdollisen työn. Sain luottamusta ja vastuullisia tehtäviä. Sain ratsastaa yksityishevosia ja hoitaa tallin kasvatteja. Osasin paljon mutten läheskään niin paljon kuin oisin voinut osata. Tuon tallin meininki oli hieman kotikutoista mutta siellä minä kasvoin heppa tytöksi, sieltä minä revin itseeni sisun ja voimakkaan tahdon tätä lajia kohtaan.
2009 kesä oli viimeinen Dragsvik kesä. Sen jälkeen tallin toiminta siirtyi uudelle omistajalle ja minun oli etsittävä uusi talli jatkaakseni hevostelua. Oma hevonen oli siinä kohtaan toinen vaihto ehto mutta raha ja aika pistää vastaan kun unelmana on matkustaminen ja opiskelu vie paljon aikaa ja voimaa.
Ratsastin koko syksyn erilaisia hevosia Dragsvikissä ja "vuokrasin" Vektors heppaa Stenlidin tallilla.
Samana syksynä löysin itseni Billnäsin ratsastuskeskukseen opettajani suosituksien jälkeen. Samalla lopetin Dragsvikissä käymisen mutta jatkoin Vektorsin kanssa.
Billnäsissä olin aluksi aivan hukassa sillä kaikki oli uutta ja kummallista, nopeasti pääsin mukaan poppooseen ja taas alkoi kilpaileminen ja valmennukset. Aluksi oikean hevosen löytäminen oli hankalaa, kiersin läpi monet tallin ratsut ja kisasin milloin mitäkin, oikeanlaista heppaystävää ei kuitenkaan löytynyt ennen kuin vuonna 2011. Silloin aloin ratsastamaan ensin Night-boy heppaa joka opetti minulle älyttömän paljon. Kisasimme ja sijoituimme mukavasti aina 100cm tasolla. Muutamat aluekisatkin starttasimme ja teimme paljon töitä edetäksemme.
Nikke oli kuitenkin liian kiltti ja tasainen näin vauhdikkaalle ja tempperamenttiselle ratsastajalle. Minä tarvitsen räjähtävän hevosen sillä saatan itsekkin räjähtää välillä.

2012 syksyllä tuntikirjassa oli aivan uusi nimi. Ametist. Billnäsin kasvatti jolla voi kyllä löytyy tempperamenttiä. Kuvittelein tämän olevan vain kokeilu sillä olinhan ratsastanut Billnäs heppoja ja toiminut kisahoitajana valmentajalleni. Mutta toisin kävi. Meistä tuli ratsukko, ratsukko jolla on paljon oppimista edessä, hevonen joka osaa kaiken mutta vaatii paljon ratsastajaltaan, hevonen joka ei tule toimeen kaikkien kanssa ja hevonen johon minä rakastuin. Tämä pieni tamma on opettanut minulle kaiken mitä nyt osaan ja vie minua koko ajan eteenpäin tässä ihmeellisessä oppimiskierteessä.
Juuri kun olimme saanut kaiken rullaamaan, kesällä 2013 minun oli lähdettävä maailmalle oppimaan itsestäni. Vuoden olin poissa samalla kun Ametist sai varsan ja jäi mamma lomalle. Me molemmat pidimme taukoa treenaamisesta ja näin 2014 kesällä palasin takaisin ja jatkoimme siitä mihin joskus jäimme. Tai no..Lomalaisia me olimme vielä alku syksyyn.
Nyt on talvi ja kevät aikaa taas jatkaa treenaamista ja yhteistä tietämme niin pitkään kuin vain mahdollista. Hän taitaa olla elämäni hevonen, ainakin paras ystäväni jos ei muuta.

Kaikki rakkaus se on ihan murhaa, se vain sekoittaa sun pään

Viikot vierii ja elämä rullaa, huomenna olen virallisesti abi ja kahden viikon päästä lähden lappiin. Koe viikko jälleen ohi ja tänään vietän vapaa päivää turvallisesti treenaten. Kun ihmisellä on tavoitteita on elämä mielenkiintoista, minä olen saavuttanut jälleen omia tavoitteitani.
Päätin tekeväni lukion niin nopeasti kuin mahdollista huolimatta vuoden lomailusta. Ensi syksynä olen ylioppilas, boom 2 ja puoli vuotta lukiota ja sitten eteenpäin!
Aloitin salilla treenaamisen kolme kuukautta sitten ja olen edennyt haluamallani tavalla, paljon on työtä edessä mutta niin on takanakin, olen onnellinen ja lihasmassa alkaa näkyä ainakin vähän.
Lupasin opiskella kunnolla saavuttaakseni tavoittelemani numerot, opiskelin, kokeet tuntuivat helpoilta, nyt vain odottelen numeroita.
Lupasin olla oma itseni aina, löysin mukavan mielentilan ja taidan pysyä tässä.

Ratsastus sujuu aina vain paremmin, syksyn mittaan olen käynyt muutamassa valmennuksessa sekä koti kisoissa. Kisat sujuivat loistavasti vuoden tauon jälkeen, niin minulla kuin hevosellakin. Ametist oli myös lomalla, nimittäin mamma lomalla ja minä vain matkustin. Molemmat aloitimme tauon jälkeen ja etenemme ratsukkona hyvää tahtia.
Eilen viimeksi Eki valmensi taas Billnäsissä kuten viimekin viikolla. Olen tainnut löytää oikean rentouden tuon tamman ratsastamiseen sillä kaikki sujui mukavalla tuntumalla. Virheitäkin tuli mutta virheet olivat täysin omiani sillä hevonen yritti parhaansa huolimatta omasta epätarkkuudestani. Virheistä oppii. Olen edelleen sitä mieltä että olen löytänyt elämäni hevosen, siitä päivästä saakka kun ratsastin tuota tammaa ensimmäisen kerran, tiesin että meillä on pitkä matka edessä.

Tänä talvena en aio vaipua talviseen koomaan, tänä talvena minä olen onnellinen. Viime viikonloppuna Puppa J esiintyi pienessä pubissa karjaan keskustassa, hyvät ystävät ja veli, mitä muuta tarvitsen. Tänäkin aamuna lasitimantit koristivat katuja auringon noustessa, taidan lähteä pumppaamaan rautaa.
Kiitos kuvista JoannaK ja KristiinaG :)

(lisää tähän syvällinen ajatus ja mieti oletko jo sisäistänyt sen)

Tänään suomen positiivisin ihminen sanoi: "meillä on täällä kaikki ainakin melkein hyvin, meillä on villasukat....ja crocsit"

Turku oli mahtava niinkuin aina. Mennyt viikonloppu parhaan ystävän luona tuntui liian hyvältä, irtiotto tavallisista päivistä ja hiukan hullua reivaamista nihkeiden viikonloppujen jälkeen. Öiset keskustelut ja viisaat sanat, ah tätä minä kaipasin. Mustaa kahvia ja hyvää musiikkia, aamupöhinät ja hyvää ruokaa, kiitos Jenny mennäänkö naimisiin?

Sunnuntaina olo oli arvattu,heräsin kuolaavan miehen vierestä ja olin aika onnellinen. Maailma oli taas raikkaan valkoinen ja koko kropassa kihelmöi uuden viikon aloittaminen puhtaalta pöydältä, eikä siihen tarvittu kuin isku päähän ja painavat sanat: olen hyvä juuri tällaisena.

Tänään istuin Embuske & Linnanahde Crewn talk shown eturivissä ja nauroin vedet silmissä, mahtavat kurssikaverit ja mieletön meininki. Täytyy sanoa etten olisi ikinä arvannut suomalaisen tv-viihteen olevan noin hyväluontoisen upeaa!