P.S Life is a Comedy

" mut on luotu kulkemaan

                                        siitä mihin pysähdyt mä jatkan mun matkaa "


Pieni loma kaiken jo arjeksi muuttuneen tekemisen keskellä. Parin päivän päästä istun taas lentokoneessa kohti kotia. Hämmentävää, sillä taas viikon päästä istun lentokoneessa taas kerran kohti kotia. heh
Nautin elämästä enemmän ja enemmän joka päivä. Kahvi ei enään aiheuta kylmiä väreitä ja pariin muurahaiseen ja gekkoon ikkunaverhoissa alkaa tottua. Hyvää huomenta maailma, ajattelen joka aamu kun avaan silmäni ja valmistaudun uuteen seikkailuun. Talli elämä saa pitää pienen tauon ennen reissua kotimaahan. Muutaman päivän lepo nelijalkaisista tekee varmasti hyvää.Hevosen selässä vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa,  ja nyt hevosen selässä vietettyä aikaa on kertynyt varmasti enemmän kuin altaalla tai salilla vietettyä aikaa, mutta siitä olen vain kiitollinen.

Lauantaina hymyilin varmasti koko päivän, sillä tiesin lähteväni lomalle. Tiesin että voin karistaa kaiken hiekan pois varpaistani ja kengistäni ainakin hetkeksi ja elää elämää ilman yhtään työhön liittyvää ajatusta. Farmilla eläminen vaatii tietynlaista sitkeyttä, vähän huumoria ja paljon oman pään kuuntelemista. Välillä aivot tarvitsevat tuuletuksen ja hetken olla ajattelematta mitään, niinpä suuntasimme kauppaan ostamaan nyrkkeilyhanskat. Samana iltana alakerran punainen kumiukko sai osakseen ison osan monen viikon takaisia ajatuksia ja hetken elämä oli parempaa kuin ikinä ennen.

Pätkittäin ja poikittain. Välillä pitkittäin ja ehkä vähän pinoittain myöskin, maailma muuttuu ja elämä rullaa. Kansallispäivän vuoksi koko maa on ollut sekaisin jo viikon vaikka virallinen päivä on ensi viikolla. Ajankäsitys on huomenna ja ylihuomenna, ehkä ensiviikolla mutta MAXIMUN SATURDAY! Nautin hullunkurisista sattumuksista ja intialaisesta aksentista ja sanoista joita en ymmärrä. Puolet hokemista liittyvät kovasti jumalaan ja kaikki hyvä tai paha on aina seurausta menneestä. Loppujen lopuksi elämässä pitää päättää mitä haluaa ja mihin haluaa. Minä haluan olla tässä hetkessä ja katsoa seuraavaa hetkeä kun on sen aika.

Mama said that it was okay

 Ei tiennyt tyttö mihin nuo nelijalkaiset otukset tämän veisi. Hymyilee tyttö nätisti ratsastustunnin päätteeksi ja ehkä toivoo joskus osaavansa nostaa oikean laukan ja hyppäävänsä 60cm radan. Ei tiennyt tyttö minkä polun valitsi, mutta taisi valita aika hyvän polun.
Nyt herään aamuisin kukonlauluun, sitä säestää lauma lampaita ja ehkä joku lehmä sanoo sanottavansa. Kävelen viileään aamun ja kohtaan uuden päivän, hiekka on muuttanut muotoaan ja hetken näyttää ettei kukaan olisi vielä pilannut tasaista khaki mattoa. Rikon pinnan pitkillä askelilla ja katson auringon nousua, tänään on hyvä päivä olla onnellinen.
Nyt aamut jatkuvat nelijalkaisten ystävien hörinällä, kenet ratsastan ensin? Päiviin mahtuu 4-6 nelijalkaista ratsastettavaa jonka lisäksi iltapäivisin vietän aikaa opettaen kaikenmaan kansalaisia ratsastamaan ja rakastamaan tätä maailmaa niin kuin joskus minulle opetettiin. Välillä kieli menee solmuun monista kielistä ja toisinaan vain kehonkieli on ymmärrettävää molemmin puolin. Hevoset ovat onneksi kansainvälisiä eivätkä ne välitä mistä kukakin on kotoisin.
Useimmat aamut alkavat viisi vuotiaan Azlanin liikutuksella, ruuna on jäykkä kuin rautakanki mutta alkaa pikkuhiljaa pehmenemään pehmeän ratsastuksen tuloksena. Positiivisen kello seitsemän ratsastuksen jälkeen on aikaa oppia itsekin jotain uutta. Butterfly tuli tallille peläten kaikkea elävää ja vähemmän elävää, se ei liikkunut askeltakaan ratsastaja selässä peläten seuraavaa raipan iskua. Nyt tamma hyppää 110cm rataa vaikeuksitta mutta pelkää kuollakseen nelijalkaisia ei niin lähisukulaisiaan kameleita. Kuukauden työn tulos näkyy ja taisin ansaita papukaijamerkin.
Aamu jatkuu Bennyn työstämisellä, kahdeksan vuotias Oldenburgi jaksaa kantaa itseään niin kootuissa liikkeissä kuin ilmavissa lisätyissä. Esteillä ruuna on keksinyt jekun, se ei käänny. Nyt kolmen viikon jälkeen ruuna toimii jo mukavasti ja pääsin näyttämään osaavani jotain.

 Hengähdän ja katson kelloa,se on aina yhtä paljon; 10.17
Ennen yhtätoista ehtii vielä vaikka mitä. Siivoan satulahuoneen ja ehkä juoksutan jonkun laiskan. Useimmiten tähän astisista aamuista kuitenkin ratsastan Tea Bag tamman joka kuukausi sitten ei liikkunut haluttomuuden ja liikakilojen vuoksi. Työ on tuonut tulosta ja voin ylpeänä kertoa että tamma voi mennä takaisin tunti käyttöön sillä liikkumisen ilo on syttynyt sen silmiin. Tamma muistuttaa minua siitä, miten ruma ulkokuori pitää sisällään kultaa, ei saa tuomita.
Tauko alkaa kun kello lyö 11. Menen talolle syömään ja juomaan toisen kupin pahaa kahvia. Mietin miten päädyin tänne ja muistan eläväni monen heppahullun unelmaa. Viiden tunnin tauon aikana ehtii keksiä vaikka mitä. Television tuijottaminen ei sovi aivoilleni, tuntuu että kaikki energia sisälläni vaatii päästä ulos. Joten käyn lenkillä, treenaan, siivoan ja kokkaan. Tauko on kirosana. Ainoa hetki päivästä jolloin haluaisin vain olla jossain muualla. Nyt olen alkanut löytää mukavuuden myös tuosta hetkestä, huomaan olevani onnellinen ja onnekas. En tiedä johtuuko se kalenterin merkinnöistäni vai alanko vain tottua ajan kuluun.

Azlan ja sen uusi kaveri 

Kello lähenee neljää. Lähden tallille satuloimaan hevoset joita käytän iltapäivän tunneillani. Neljästä kuuteen tai seitsemään olen kiinni lasten ja aloittelevien ratsastajien kanssa. Suosioni kasvaa viikko viikolta ja toimistossa joudutaan jo pahoittelemaan ettei tunneilleni aina ole tilaa. Lasten kanssa työn teko tuntuu välillö siltä että puhuisin 45 minuuttia itselleni. Välillä lasten suusta kuulee totuuksia elämästä ja viime viikolla pieni poika kysyi tietääkö minun äitini mitä minä oikein teen.  Ehkä olen oppinut tuon jalon taidon auttaa muita koko osaamisellani, vaikka olen ennenkin opettanut, nyt tuntuu siltä että kiitokset tuntejen jälkeen ovat aitoja kiitoksia ja aitoja hymyjä. Tässä kohtaa vuotta ihmiset pitävät lomaa, ensi viikon jälkeen ihmiset lähtevät joulu lomille ja palaavat tunneille vasta matkojensa jälkeen. Tuntuu pahalta sanoa; " See you again!"
Kun vapaudun opetus hommasta, on aika satuloida hevosia ja painaa kypärä päähän. Seuraavaksi on aikaa tallin muille estehevosille. Pina tamma kulkee kevyellä kädellä ja ratsastaminen on vain pilvien päällä leijailua, se vain sattuu aina unohtamaan tuon tunteen kun joku muu hyppää sen selkään.Tulee ikävä vanhoja ystäviä. Viimeisenä on aika Goldie ruunalle. Akhal Teke ei osannut laukata hevosen laukkaa ennen kuin hyppäsin sen selkään ja annoin sille mahdollisuuden pidentää askeltaan. Nyt se hyppää puhtaita ratoja kilpailuissa ja sen ratsastaja pitää minua ystävänään. Täällä on kunnia olla paikallisen ystävä, kun kerran pääsee paikallisen sydämeen, on siellä aina.
Jos aikaa riittää ennen sulkemis aikaa, hyppään vielä pienen ponin selkään tai autan esteratsastajia hevosiensa kanssa. Elämä on kaiken kaikkiaan jonkin lainen peli, on vain osattava olla oman elämänsä tärkein henkilö ja oman pelinsä voittaja. Täällä tiedän tehneeni muutoksia. Pienen ajan sisällä sain kovakouraiset ratsastajat kuuntelemaan ohjeitani ja ymmärtämään hevosia edes vähän paremmin. Kouluvalmentajani sanoo aina, ettei ratsastaminen ole oikeastaan kovinkaan vaikeaa, tämän muistin lukiessani ystäväni blogia ja muistin samalla tuon lauseen olevan täysin totta. Ongelmat tulevat meistä itsestämme. Ratsastajana minulla on vielä monien vuosien matka oppia istumaan täydellisesti ja tekemään omasta ratsastuksestani parempaa, mutta tietämystä on kertynyt vuosien varrella ja nyt on tullut tilaisuus soveltaa tietämystäni erilaisiin hevosiin. Olen varma että tämä työ oli unelmien täyttymys niin minulle kuin tallin omistajille. Huomaan hymyileväni jokaiselle vastaan tulevalle ja huomaan jättäväni jäljen tänne.

Tea Bag estetreenien jälkeen

Päivälenkki keskellä ei mitään

Azlan nauttii elämästä rankan treenin jälkeen

Benny ulkoilee treenin jälkeen

 Eilen illalla hyppäsin taksiin filippiini ystäväni kanssa, emme edes huomanneet miten 40 minuutin matka taittui höpötyksiemme seasta, kun jo saavuimme Al Reem islandille.
 Astuin hissiin ja katsoin kerrosten vaihtumista pienestä ruudusta,   ...29,30,31,32,33 "thirty third floor, going down" roboottinen kiinalais ääni ilmoittaa ennen hissin ovien sulkeutumista. Hetken seisoin siinä katsoen itseäni sulkeutuneesta peiliovesta. Hiukset poninhännällä, likaiset ratsastushousut ja kulunut college, laukku täynnä likaisia vaatteita ja silmät täynnä elämisen iloa.  Kyllä, äitini tietää missä missä olen ja mitä teen, äiti myös tietää tekeväni kaiken paremmin kuin olisin koskaan ikinä itse uskonut ja vaikka en aina tekisikään täysin ohjekirjan mukaisesti niin kyllä, äiti sanoo että se on ihan okei.

ABU DHABI

Matkustaminen avartaa. Matkustaminen muuttaa ajatusmaailmaa. Matkustaminen luo kokemusta. Matkustaminen on elämää. Matkustellen tapaa kummallisia ja eriskummallisia ihmisiä, erilaisia peukaloita ja pitkiä varpaita, välillä myös punaisia hiuksia ja toisinaan hymyileviä hampaattomia.
Matkojen jälkeen ja matkoja ennen ajatuksissa virtaa samat virtaukset. Matkan aikana mieli on avoin ,sydän on tuplakulutuksessa ja koko keho huutaa kiitosta elämälle.
Missä ikinä olenkin, mihin ikinä menenkin tai kenen tahansa kanssa vaihdan lauseen tai pari, esiin tulee aina sama lause. Fakta on se, että minä menen sinä jäät. Sinä et sitä tiedä, mutta minä olen siitä varma, kuitenkin aina sanot; " Don´t worry, you´ll get used to it!"

But, what if i don´t want to get used to it?

Tell me princess

now when did you last let your heart decide?

-Aladdin

 Tältäkö tuntuu olla keskellä ei mitään mutta samalla aivan kaiken keskipisteessä? Ajan kuluessa tuuli muovaa dyyneistä yhä korkeampia ja kestävämpiä, elämää ei näy mutta sen voi melkein tuntea. Nyt tiedän miltä tuntuu kun aika on oikeasti pysähtynyt tai ainakin hidastunut huomattavasti. Nyt tiedän myös että loputon hiekkamassa rauhoittaa mieltä melkein samalla tavalla kuin aava meri.

Viikonloppuna otin ensimmäisen kerran vapaata talli hommista lähteäkseni aavikko safarille, sillä tiedossa oli unelmien toteuttamista ja bucket listin täyttämistä. Torstai iltana ratsastettuani neljä hevosta lähdin väsyneenä mutta tyytyväisenä kohti Al Reem Islandia ja loistavaa viikonloppua. Perjantai sujui urheilujen ja auringon oton parissa, unohtamatta hyvää ruokaa ja huoletonta meininkiä. Päivärytmini on asettunut jo omaan kaavaansa. Herään joka aamu kuudelta ja nukahdan kymmenen aikoihin, näin myös vapaapäivinä. Joten lauantai aamu alkoi ennen kukon laulua seuranani paha kahvi ja kevyt aamupala ennen salia ja aamu-uintia.
Aamutouhujen jälkeen oli seikkailun aika. Neliveto tuli hakemaan ala-aulasta ja kyyditsi meidät ja intialaisperheen keskelle loppumatonta aavikkoa. Safarille osallistuneet autot kokoontuivat hiekkalakeuden keskellä ja lähtivät yhteisestä merkistä hurjalle ajelulle. Jos lumessa cruisailu on joskus jännää tai Ecuadorin vuorilla holtittomasti huristelu pelottavaa, niin tämä se vasta merkillistä olikin. Caravaani kulki läpi aavikon, välillä pystysuoraa ja välillä vaakasuoraa. Hiekka pöllysi ympärillämme ja renkaat sutivat minkä kerkesivät samalla kun auto taisteli itsensä yhä uudestaan ja uudestaan yli toinen toistaan korkeampien dyynien. Arvatenkin, tuollasessa kyydissä ei aina voi kaikki mennä aivan niin kuin on suunniteltu. Auto jossa meidän porukka matkusti ohitti suuren dyynin ja upposi seuraavaan mutkaan. Hetken aikaa sudimme paikoillamme ja ehkä hieman naurahdimme huolimattomalle kuskillemme. Hetken koko caravaani ihmetteli paikoilleen jumittunutta autoa, kunnes kuskimme hoksasi peruuttaa ja ongelma oli ratkaistu.

Niinkuin jo mainitsinkin, Bucket list sai täytettä kun kauan haaveiltu haave vihdoin toteutui. Saavuimme määränpäähämme monen kiljahduksen ja naurahduksen sekä töyssyn ja kumpareen jälkeen. Sopivasti kutitti vatsan pohjaa kun auto heittelehti cameli farmin ohitse ja vihdoi pysäköi leiripaikan eteen. Nyt oli mahdollista ratsastaa camelilla ja kokeilla hiekkalautailua.
Vuosia sitten näin televisiosta ohjelman jossa nuori kundi hiekkalautaili Namibiassa. Silloin päätin kokeilla tuota hullunkurista lajia heti kun siihen vain mahdollisuus aukenee, ja nyt oli se hetki. Alastulo sujui ongelmitta heti kun keksin miten jalat saa pysymään paikoillaan löysissä remmeissä paljain jaloin, mutta ylös kiipeäminen oli kerta toisensa jälkeen yhä raskaampaa ja raskaampaa. Kokemus oli juuri niin huvittava kuin olin ajatellutkin. Joskus vietän vielä kokonaisen päivän etsien korkeampia ja korkeampia dyynejä joita laskea tukka hulmuten.
Pääsin myös uudestaan cameli ratsastukselle ja se oli aivan samalaista kuin vuosia sitten Marocossa. Kummallinen eläin hölmöine ilmeineen ja vielä hölmömpiä kouluttajia valkoisessa pyjamassa. Taidan pitää tästä maasta ihan vain kaiken eriskummallisuuden vuoksi.
Ilta jatkui napatanssilla, hyvällä ruualla ja tähtien katselulla. Kaiken kaikkiaan päivä oli yksi parhaista UAEssa vietetyistä päivistä tähän mennessä. Illalla palasin takaisin Dhabianille ja aamulla jatkui työt. Olen vakavasti sitä mieltä että täällä asuminen on elämän mittainen kokemus ja unelma joka vain saapui luokseni aivan yllättäen. Eteenpäin kulkeminen kuitenkin kutkuttaa jo ajatuksissa niin kovasti että haluaisin tiimalasin valuttavan hiekkaa edes hiukan nopeammin.