Appleton on rocks, make it double

Continuous effort - not strength or intelligence - is the key to unlocking our potential.

Winston S. Churchill

 Mitä ihmettä nyt taas? -Mietin mustia kenkiä ja mustia t-paitoja ostaessani. Miten ihmeessä saan hiukseni kauniisti ja mistä löydän halpoja meikkejä? 

Kaupungin keskustassa seisoo 1903 rakennettu Napierin ainut victorian-edwardian klassista arkkitehtuuria kantava hotelli, ja ainoa maanjaristyksestä vuonna 1931 selvinnyt rakennus. County hotel Napier, viidellä tähdellä varustettu ja tyylillä sisustettu.

Hotelli on pieni, tyylikäs ja mukavalla ilmapiirillä täytetty elämys. Ravintolan illallis menu on täynnä toinen toistaan gourmeempia ruokalajeja ja baarin puolella jokainen mahdollinen cocktaili on tarjolla (jos baarimikko osaa sen tehdä) Churchillin mietelauseet koristavat seiniä ja taustalla soi rento akustinen. 

Hotellin nettisivuilta löytyy enemmän tietoa sen historiasta seka palkinnoista. Online booking on myös mahdollista jos Luxus loma Uudessa Seelannissa on matkasuunnitelmissa. Osoitteeseen pääsee tästä http://www.countyhotel.co.nz

Sitten yhtenä päivänä kämppikseni kertoi saaneensa töitä kyseisen hotellin baarista ja ehdotti minulle samaa paikkaa. Pää kolmantena jalkana talsin Shakespeare roadin alas ja sisään viiden tähden hotelliin. Niin niitä työpaikkoja haetaan. Perjantaina alkoikin työt heti kuudelta iltapäivällä, luulin meneväni tarjoilijaksi ravintola puolelle, mutta päädynkin baari tiskin taakse. Oli cocktailia ja kuplivaa, hieman kiirettä ja monta mukavaa asiakasta. Ilta hujahti hetkessä ohitseni ja kun kello löi 11.30 kokki istui baariin katsoi minua hieman hämmästyneenä ja sanoi ; appleton on rocks, make it double darling.

Tällaisten iltojen jälkeen on helppo kirjoittaa työsopimus ja talsia kotiin hymyillen. Koko kaupunki alkaa tuntua kodilta, kavereita ja tuttuja kasvoja näkee kaiken aikaa ja asiat vain jarjestyvat kunhan on asenne kohdallaan. Tallillakin pomo kysyi viikonlopun jälkeen ; How come you ride so much better than last week?

"You have to learn the rules of the game and then you have to learn to play better than anyone else." 

-Albert Einstein

Home is where your coffee tastes great

Koti, se paikka jossa voi ottaa iisisti ja rentoutua vanhat pieruverkkarit päällä. Se paikka johon voi piiloutua jos ei halua nähdä ketään. Se paikka jossa kahvi maistuu hyvältä ja aamupalan voi syödä ulkona. Se paikka jossa keittiössä on mukava hengailla ja jääkaapissa on välillä kaikkea ja välillä ei mitään. Se paikka jossa voi kuunnella musiikkia ja tanssia omassa huoneessa. Se paikka jossa voi hengittää ja vain olla onnellinen.

Välillä koti saattaa vaihtua ja joskus on löydettävä ihan oma koti. Humalistontien koti on liian kaukana joten nyt oli löydettävä ihan oikea oma koti. Ensimmäinen oma koti. Shakespeare roadilla seisoo vaaleanpunainen iso omakotitalo, tai no se saattoi joskus olla vaaleanpunainen, nyt se on erittäin haalean vaalea ja viiniköynnösten peittämä. Isossa talossa on kaksi kerrosta ja vaikka kuinka monta huonetta, siellä ei voi liikkua hiljaa sillä jokainen lattialauta pitää jonkinlaisia ääntä ja jokainen porras narisee kun kävelee yläkertaan. Keittiössä on kaksi ikkunaa joista voi helposti tarjoilla ulos jos haluaa syödä takapihalla. Lattiat ovat tummaa puuta ja seinät eriväriset joka huoneessa. Huonekalut ovat nahkaa ja puuta ja koko talossa tuoksuu elämä. Voin kuvitella ison perheen joskus asuneen täällä. Talo on kukkulan päällä joten auto pitää parkkeerata alas kadulle jonka jälkeen pitää kiivetä parikymmentä vinoa kiviporrasta viiniköynnösten ali ja ylös etupihalle. Kuistilta näkee merelle, niin myös makuuhuoneen ikkunasta ja parvekkeelta.

Ensin luulin vain vierailevani tässä talossa, mutta kun kotoisa fiilis iski niin kovaa en voinut muuta kuin soittaa ja kysyä jos voisin muuttaa tänne. Tänään siis muutin tänne virallisesti, laitoin omat lakanat sänkyyn ja asettelin matkamuistoni hyllyille. Siskolta saamani banaanipoytaliinakin pääsi koristamaan sohvapöytää. Nyt voin nauttia espresson kuistillani ja katsella merta. Olen jo pitkään unelmoinut paikasta jossa voin ratsastaa, surffata ja lumilautailla. En ehkä voi saada kaikkia kolmea samaan aikaan samassa paikassa mutta täällä minulla on ainakin 2/3 hevoset odottavat uudella laukkatallilla puolen tunnin ajomatkan päässä, surffiranta sekin puolen tunnin päässä ja lumivuorille pääsen kesäkuussa. En voi valittaa, mutta voin olla ainakin vähän ylpeä sillä itse olen taas itseni tähän hoitanut. Elämässä aina vaan sattuu tapaamaan ihmisiä jotka muuttavat suunnitelmat ja muokkaavat koko elämän tilanteen aivan uusiin muotoihin. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat olleet niin täynnä kaikkea, että tuntuu kuin olisi kulunut kokonainen vuosi. 

Jokaisella on se ensimmäinen oma koti, on se sitten vuokrahuone tai ihan oma yksiö. Minun ensimmäinen kotini sattuu nyt vain olemaan meren vieressä kukkulan päällä. Huoneeni on melkein yksiön kokoinen mutta keittiön ja vessan jaan muiden asukkaiden kanssa. Ranskalainen hippi tuo tuoreita vihanneksia suoraan farmilta, venäläinen on aina töissä ja belgialainen ei löydä töitä. Sitten on australialainen joka asuu naapurihuoneessa, sama australialainen jonka kanssa matkustin viimeiset kaksi viikkoa ranskalaisen ja canadalaisen kanssa. Sitten on vanha mies jota en ole nähnyt ja hipin amerikkalainen tyttö ystävä. Konkkaronkka on aikamoinen. Niin ja sitten kaksi kissaa jotka tulevat ja menevät ja tietysti minä.

Maanantaina alkaa työt uudella tallilla joten elämä uudessa Seelannissa alkaa pikkuhiljaa muuttumaan arjeksi. Arki on kuitenkin elämää josta voin nauttia täysin siemauksin ja jota voin kutsua elämäksi.