torstai 21. toukokuuta 2015

Kolme koetta jäljellä ennen kesälomaa. Viikon päästä pakkaan jo tavaroita ja voin haistaa kesäloman. Riilahti kutsuu. Tästä eteenpäin olen onnellinen ja voin unohtaa pakolliset hulinat ainakin kesän ajaksi.
Kamera pääsi luomaan kauneutta jälleen pienen tauon jälkeen mutta blogger vei kuvien laadun. Onneksi on flickr ! Valokvausprojektit etenevät hissukseen niinkuin pitääkin. Hevosetkin pääsevät jo nauttimaan vihreästä ja taitavat ymmärtää että kohta pääsee paratiisiin.
Eilen kirjoitin elämäni huonoimman esseen, se kertoi surullisesta apinasta ja julmasta ihmisestä. Apinalla oli nimi mutta ei arvoa, punainen  lanka katosi ennen kuin ehdin edes löytää sitä. Onneksi olen kuitenkin löytänyt elämäni punaisen langan, nyt etsin mihin kiinnitän sen seuraavaksi. Tulevaisuus näyttää kauniilta ja niin myös sinä.





keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sister i´d like to stay


 Kuukauden päästä pääsen paratiisiin, voin jättää huolien täyttämän arkisen elämän hetkeksi ja vain nauttia täysin siemauksin toivottavasti lämpimästä kesästä. Tallilla kaikki sujuu niinkuin ennenkin, kisoja tulossa ja valmennuksissa ymmärrän aina välillä ratsastaa. Ametist tuntuu viikko viikolta mukavammalta nyt kun olen tajunnut ratsastaa enemmän jalalla. Kouluratsastuksesta ei tarvitse mainita sanaakaan sillä viimeiset kilpailut eivät menneet mihinkään suuntaan.
Eilen tuntui hyvältä mennä taas tallille sillä viikon ero tallikaverista tuntui ikuisuudelta vapun hulinoiden jälkeen, oikeat kaverit löytyvät sieltä missä viihtyy parhaiten. Kiitos kaikista kuvista Joanna! Mukavaa kun valmennuksista tarttuu välillä vähän kuvamateriaalia.
                                   
          Pelle miljoona sai uudet kasvot kun moottoritie on kuuma kääntyi näppärästi englanniksi, niin 

suuri kappale menee pilalle kun lähtee muuttamaan jotakin, tällä kertaa se sai vain lisää syvyyttä. 

Tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä muun tekstin kanssa joten jätän sen vain tähän. Äiti 

kuitenkin ymmärtää mistä puhun.

        Viime viikolla kirjoitin 11 äidinkielen tekstitaitoa joista palautin kaksi, toisen naama irvessä sillä mihinkään en ollut tyytyväinen. Täydet pisteet paperin ala laidassa tuntuivat hyvältä kun vihdoin sain palautteen. Tällä viikolla olen kirjoittanut viisi joista en aio palauttaa yhtäkään. En ymmärrä pisteistä ja pilkuista mitään. Eilen katsoin Tanskalaista elokuvaa sillä halu päästä maailmalle kuulemaan puhetta josta en ymmärrä sanaakaan on suurempi kuin koskaan. Niimpä selaan halpamatkoja ja päätin lähteä ainoalla lomaviikollani pois Suomesta.