Million miles away from the places that we used to be

I've been here for a while now..

Kookaburra istuu puun oksalla ja nauraa kanssani elämän pienille iloille. Olen matkustanut Abu Dhabista Malesian kautta Singaporeen, Indonesian sumuisesta Jakartasta unelma saarelle Balille josta kaksi viikkoa sitten päädyin Australiaan.  Paljon on tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan. En ole aina kärryillä päivistä tai kellon ajasta, niillä ei ole niin väliä, vain sillä että kuu on joka paikassa eri kulmassa ja aurinko laskee ja nousee eri aikaan kuin muualla. 

Kaupungistaa toiseen ja rannalta rannalle. Välillä tuuli on kylmä ja välillä kuuma. Välillä ihmiset puhuvat Bahasaa ja sitten taas englantia. Toisinaan tilaan kahvin long blackinä ja toisinaan bali kopi on ainoa vaihtoehto. Ruokailutavat muuttuvat, rutiinit muuttuvat ja minä vain kuljen tietä pitkin välillä päätyen viidakkoon ja toisinaan vain korttelista toiseen.
Bali oli koti, se oli koti joka odottaa paluutani nopeammin kuin se itsekkään vielä tietää. Kotona odottaa surffilauta joka killii sinisessä purjeveneessä paikallisten vahdittavana. Kun lähdin kotoa, istuin lentokoneen penkille 14F. Mietin mielessäni vielä kerran josko hyppäisin ulos koneesta, mutta olin jo jättänyt kahden lentokoneen minulle merkatut penkit tyhjiksi, joten nyt oli aika liikkua eteenpäin. Saavuin viiden tunnin jälkeen Melbourneen joka eksoottisen saari elämän jälkeen tuntui melkein tavalliselta. Bussimatkalla Geelongiin kuitenkin löysin seikkailunhaluni ja viikko Victoriassa muuttui unelmaksi. Surffasin Bells Beachillä ja näin varmasti sata kengurua auringon laskussa. Teimme Roadtripin Great Ocean roadia pitkin aina 12Apostolille saakka, näimme valtavan koalan eukalyptys puussa ja metsäpalon jälkeisen rannikon turkoosin veden äärellä. Kiitos tästä kaikesta äidilleni joka vuonna 1993 seikkaili Amerikassa tutustuen uuteen Aussi äitiini Amandaan ja kuusitoista vuotta sitten kulki reittejä joita nyt kuljen omilla säännöilläni. Amanda perheineen majoitti minua viikon verran ja piti huolta siitä, että pyykkini tulivat puhtaiksi ja matka jatkuisi maha täynnä.
Melbournesta hyppäsin junaan jolla yhdentoista ja puolen tunnin päästä lopulta päädyin kiireiseen Sydneyyn. Bondi beachin aallot pitivät huolta aamu surffeistani ja Sydney näytti taas kerran että jokainen suurkaupunki on ainakin lähes samanlainen riippumatta maasta tai kulttuurista.
Matka on ollut antoisa. Olen istunut junissa ja busseissa, skootterin päällä kaatosateessa ja rikkinäisessä autossa keskellä metsää. Olen juonut kahvia rautatieasemalla tietämättä mihin suuntaan menen seuraavaksi ja syönyt porkkanaa kalja kyytipoikana. Välillä olen miettinyt tulevani isona ammatti maailmankansalaiseksi ja viimeisin ideani oli hakea yliopistoon Balille. Taidan rakastaa elämää enemmän kuin mitään muuta. Eilen aamulla heräsin ravistaakseni itseäni ja varmistaakseni itselleni että tosiaan olen Australiassa.

Jos voisin vaihtaa jotain, en vaihtaisi yhtään mitään ja jos voisin olla missä vaan olisin täällä.  Vuosi sitten levillä istuin ravintolan pöytään jonka tabletissa luki "kun menet jonnekin, olet sielä"

You're in my world now

Namaste. Good day.

Jokainen aamu alkaa tervehdyksellä, jokainen päivä on hyvä päivä. Aurinko nousee ja laskee, kuu kiertää radallaan ja koko maailma pyörii niiden tahdosta. Meri, tuo valtava sininen joka ulottuu joka puolelle suojelee, sekä järisyttää meitä. Suuri sininen on hellä jos elää sen mukana. Sitä ei saa vihata tai yrittää voittaa, silloin se murskaa kaiken alleen. Surffilaudan päällä tunnen itseni pieneksi olennoksi suuren sinisen sylissä. Välillä näen perhosen lentävän ohitseni tai lentokalan hyppäävän vierelläni,en näe ketään muuta. Sateen jälkeen aallot ovat puhtaat ja tuuli kääntynyt eduksemme, nappaan laudan ja suuntaan kohti Balian Beachin kummallisia aaltoja. Vielä jokunen viikko sitten saatoin vain haaveilla surffi elämästä ja kaikista noista korkeista aalloista. Nyt saatan napata ensimmäisen ennen auringon nousua ja viimeisen juuri auringon laskun jälkeen.

Elämä on hetkiä jotka voimme kokea kokonaisuudessaan vain olemalla täysin läsnä joka hetkessä. Tyhjennå mielesi turhista ajatuksista kuten 'mitä teemme huomenna ' tai "mitäköhän laitan päälleni ensiviikolla" Sama pätee kaikkiin tietovälineisiin joita kannamme mukanamme vain ollaksemme koko ajan SOMEssa. Jättäkkää nuo ajatukset pois silloin kun haluatte jakaa hetken jonkun kanssa, ja joskus vain ihan itsesi kanssa.
 Sisään hengitä ja ulos hengitä niin että tiedostat tekeväsi sen, ainakin muutaman kerran päivässä. Unohda turhat ajatukset silloin kun et niitä tarvitse, sillä silloin saatat huomata pienen rupikonnan tien laidassa tai sateenkaaren värisen toukan puun oksalla. Saatat haistaa merituulen ja kuulla aaltojen lyövän rantaan. Silloin saatat huomata hymyileväsi vastaan tuleville ja olevasi elossa juuri nyt.
Balian sijaitsee kaukana kaikesta ja jos hyvä tuuri käy, en näe yhtäkään valkoista pariin päivään. Ihmiset jotka tulevat tänne, tulevat surffaamaan ja nauttimaan elämästä. Nukkumaan mennään ennen kymmentä jotta herääminen tapahtuisi ennen viittä. Tutuksi tulleet paikalliset kertovat tarinoitaan joista ymmärrän ehkä puolet. Ruokaa haemme nightMarketista ja aina saman ladyn pöydästä. Eilen löimme vetoa tappelevista kukoista ja voitimme vähän juoma rahaakin. Voisin kertoa ja kertoa kaikesta ja kaiken mutta annan kaiken olla nyt mielessäni jotta saisin nauttia noista hetkistä vielä pidempään. Nyt saatte tyytyä vain pitkään pätkään teksiä ja kuvaan likasista jaloistani, sillä nyt elän täysin tietokoneetonta hetkeä.


Bali. Bali on paljon enemmäin kuin halpaa viinaa ja baareja. Bali on paljon muuta kuin postikortti maisemia ja turisteja. Bali on seikkailu joka ei ikinä lopu. Istun bungalowin parvekkeella keskellä viidakkoa, viiden metrin päässä on aallot joita olen surffannut koko viikon. Aamulla joogasin juuri kun aurinko nousi ja sain aloittaa päiväni vieläkin onnellisempana. Kävelin marketille ostamaan pään kokoisen papayan ja illalla maistelen juuri grillattua kalaa. Jokainen päivä alkaa ja loppuu, myös jokainen tarina alkaa ja loppuu. Samoin jokainen ajatus ja jokainen sekunti. Jos jotain olen oppinut niin sen , että jos johonkin haluaa ryhtyä on siihen ryhdyttävä ainoastaan omasta toimesta. Aika ei ole loputonta ja jos odotat liian kauan, saattaa se hetki olla jo jonkun muun käsissä.

Namaste. Siirrän käteni otsalleni kirkkaita ajatuksia varten. Jatkan alaspäin suun päälle tosia sanoja varten ja lopulta pusähdyn rinnalleni rakastavaa sydäntä varten. Huomenta.