Aikaisemmin keväällä tein roadtrippin Suomen napapiirille ja Ruotsiin. Tuon reissun aikana katselin karttaa uusin silmin ja päätin valloittaa myös pohjoisimman kärjen ihanasta Euroopastamme. Google maps näytti ajomatkan pituudeksi reilut 20tuntia, joka ei paljoa päätä huimannut kun suunnitelma oli jo valmiiksi laadittu. En tiedä mikä on tehnyt Eränpalosta Eränpalon mutta tiedän ettei Eränpaloilla ole paljoa rajoja silloin kun seikkailut ovat jo ovella. Tämä seikkailu oli nopean keskustelun ja vapaapäivä sumplauksien tulos ja se toimi vallan mainiosti. Pieniä yksityiskohtia kuten makuupussia ja peittoa lukuunottamatta auto oli täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta kun huristelimme matkaan Riilahden mailta.
Pitkän työputken ja vähäisten yöunien jälkeen jaksoin ajaa Tampereelle asti jossa ensimmäisen kerran vaihdoimme kuskia. Veli ajoi seuraavan pätkän yön aikana aina Jyväskylään ja siitä minä jatkoin Ouluun jossa odotti ensimmäinen pysähdys ja aamupala toripolliisin valvonnassa. Kävimme yllätysvisiitillä myös tuttava perheen luona ja saimme tankata itsemme hyvällä kahvilla ja loistavalla seuralla. Näillä jaksoimme jatkaa matkaa Enontekiöön ja siitä Norjan rajan yli Kautokeinoon lounaalle. Hulluksikin ovat haukkuneet, mutta tien päällä on aina mukavaa kun maisemat vaihtuvat ja musiikki pauhaa. Hyvä fiilis seurasi meitä aina korkeimpaan pohjoiseen pisteeseen Norjan vuonojen maailmaan. Hieman huvitti tämän reissun ilmasto, sillä itse olen paennut talvea viimeisen vuoden ajan ja nyt aivan väkisin ajoin itseni kylmään pohjoiseen vain käydäkseni Nordenkappissa.
Viimeiseen saareen vei vain yksi mutkainen tie. Vuonoja ja poroja, vuoria ja tunneleita jotka veivät alas alas alas ja sitten ylös ylös ylös. Laskin kymmeneen ja hengitin raikasta merituulta, muistin taas miltä tuntuu olla rakastunut elämään.
Matkan aikana mietin jo monenlaisia vaihtoehtoja uusille seikkailuille ja uusille valloitettaville kohteille tullen siihen tulokseen, että syksyllä aloitan uuden elämän jossain kaukana täältä. Norjan ilmasto kutitteli kivasti päänahkaa ja hyrisytti koko kroppaa kun yöllä nukuimme autossa kiellekkeen reunalla. Myrsky heilutteli autoa ja minä hymisin takapenkillä. Matka muistutti kovin elämääni Uudessa-Seelannissa maaliskuussa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Neljän päivän roadtrip kului sallittua nopeammin matkatessamme Nordenkappiin ja sieltä takaisin alas Etelään. Takastulo matkan aikana pysähdyimme milloin missäkin valokuvaamassa ja juomassa kahvia tuttujen ja tuntemattomien kupeista, päädyimme myös takaisin Norjaan sillä unohdimme ostaa matkamuistot ja tuliaiset ja kerran oli niin kova nälkä ettei suunnistamisesta tullut enään yhtään mitään. Selvisimme kuitenkin kotiin asti jossa odotti Äiti ja täysi jääkaappi. Tuota luxusta emme olleet veljeni kanssa hetkeen nähneet tai kokeneet joten kotiin palaaminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mukavalta.
Matka sujui vallan mainiosti ottaen huomioon ennalta suunnittelun vähäisyyden sekä pitkän työviikon aiheuttaman univelan. Yhtä tietä on helppo seurata vaikka maailman ääriin mutta tunnelman vuoksi ensimmäinen hankinta oli Norjan kartta ihan vain varmuuden vuoksi. Bensaan kului enemmän rahaa kuin viimeisten kuukausien Suomessa elon aikana mutta ei sekään ollut mikään ongelma, sillä yksi lämmin ruoka ja ravintolan "suihku" korvasivat menetetyt pennit ja saivat hymyn huullille. Itse ohitin jäämeressä uiskentelun kylmän tuulen ja viiman vuoksi mutta veliseni kävi herättävällä aamu-uinnilla varmasti Norjan kylmimmässä vuonossa. Talven pakeneminen oli tähän asti sujunut oikein hyvin mutta nyt lähdin väkisin tärisemään ihaniin maisemiin. Kiitos.
Torstaina saavuin takaisin Riilahteen reppu täynnä uutta energiaa ja uusia tarinoita. Mieli virkeänä ja vatsa edelleen täynnä lenteleviä perhosia. En halua unohtaa tätä ihmettelemisen taitoa. Jos jokaista hetkeä muistaisi katsoa, kuten ensimmäistä kertaa, emme koskaan unohtaisi elämän pieniä hetkiä.
Tämä kesä on pitänyt sisällään jo monta hullunhauskaa tapahtumaa enkä malta odottaa mitä kaikkea se vielä ehtii tuoda tullessaan ennen kuin lehden putoavat puista ja linnut lentävät Etelään.
