Blogi on jäänyt hiljaiseloon ajanpuutteen vuoksi. Kuvamateriaalia viime viikkojen tapahtumista on heikosti ja aivot jylläävät liian montaa asiaa samalla kertaa.
Valmennukset alkoivat jo muutama viikko sitten, duunit myös. Koulu on mieletön ja kavereita virtaa joka puolelta. En vain osaa olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Meillä on koulussa multicultural ryhmä jossa minä ainoana suomalaisena kerron elämän arvoista, maailma on kaunis paikka.
Syksy tulee kovaa vauhtia, taas hukun ihmismassaan stadin kaduilla mutta ensimmäisen kerran tunnen olevani sielä missä pitääkin enkä vain ajelehtiva osa mylläävää ihmismerta. Syksy, vuodenajoista paras. Tässä kohtaa vuotta on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Minä olen oman elämäni tärkein henkilö. Villasukat, villapaidat ja kaulahuivi. Miljoona kuppia kahvia ja oma sänky.
Tänään täytän 18. Hyvää syntymäpäivää minä. Eilen vietin elämäni kauneimman yön suomen maalla. Ensimmäisen kerran suomessa ollessani tajusin että täällä on upea elää. Tanssin paljain jaloin afrikkalaisten rumpujen soidessa, ja lauloin sieluni kyllyydestä. Osallistun riitteihin ja rituaaleihin ja olin onnellisempi kuin koskaan, rytmi otti kiinni vartalosta ja fiilis oli vapaus. Näin monta erilaista elämää ja muistin miksi uskon kohtaloon. Tänään tiedän että eilen yöllä kello 00.01 olin täysi-ikäinen ja olo on juuri sen mukainen. Mikään tässä maailmassa ei ole sattumaa, joka hetki teemme asioita jotka johtavat toiseen, sitä ei voi estää. Kello kuusi aamulla tajusin rakastavani enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Helsinki ei koskaan ennen ole ollut niin kaunis, vaaleanhohtoisessa aamuvalossa kävelin kohti lämmintä sänkyä. Läheisyys ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin eilen. Ehkä se on aikuisuuden taakka, ehkä se on oma vastuu omasta elämästä. Onneksi on aina äiti.
Huomenna teoriakoe (olen lukenut liian paljon ollakseni huono opiskelija ja liian vähän ollakseni loistava) Torstaina tatuointiaikaa vihdoin ja viimein saan ihooni jotain ikuista.
