Me inventé mil maneras de perder la cabeza..

...Es más sencillo asi

Comprendí

y ahora vivo en un castillo de arena

mi reino es para tí

va a subir la marea

Heippa taas! Siellä suomessa on kuulemma kylmä? No mä voin kertoo että lähin taas rannalle lämpimään mutta tällä kertaa vaihtari porukassa. Viikonloppu meni lepposissa tunnelmissa Santa Elenan Las Olas hostellilla. Nyt ollaan tosiaan jo vaihtari vuoden puolessa välissä ja sen kunniaks kokoonnuttiin koko porukka yhteen juttelemaan menneiden kuukausien tapahtumista.

Perjantai aamusta lähettiin liikkeelle poimien porukkaa kyytiin Salcedosta ja Guarandasta, pitkän 11 tunnin bussimatkan jälkeen vihdoin saavuttiin perille hostellille jossa ihan ekana syömään. Se ilta ei vissiin koskaan loppunu sillä aina aamu neljään asti nautittiin toistemme seurasta polskien altaalla. Minä hölmö unohin bikinit kotiin mutta kun allas on lähellä niin jouduin mäkin sinne pariin otteeseen tosin vaatteiden kera, onneks kesä kuivaa minkä kastelee ja kaikkeen löytyy ratkaisu.

Lauantai päivä alko aamupalalla jonka jälkeen kokoonnuttiin ryhmiin keskustelemaan. Saatiin myös kuulla että lähtö olisi jo tänä yönä kello kahden aikaan joten nyt oli nautittava kaksin käsin.

Koko lauantai vietettiin rannalla, altaalla, syöden ja jutellen. Kun yö koitti alkoi vuoristo vaihtareiden matka takaisin kylmään vuoristoon. 11 pintaan saavuttiin Latacungaan jossa soitin kaverin kanssani aamupallalle muiden vaihtareiden jo kotiin lähdettyä. Loppu sunnuntain vietin Brunon kanssa laguunilla syöden cevichochoja. Tammikuu on jo pitkällä ja Helmikuu on täynnä maiseman vaihtoja ja kaiken näköistä ohjelmaa. Haleja suomeen täällä on kaikki loistavasti.

No necesito que ningún Gurú me diga lo que hacer

Every morning in africa, a gazelle wakes up. It knows it must run faster than the fastest lion or it will be killed.

Every morning a lion wakes up, it knows it must outrun the slowest gazelle or it will starve to death.

It doesn´t matter whether you´re a lion or a gazelle

when the sun comes uo, you better be running

 Ecuadorin kierteleminen jatkui vielä kotiinkin saavuttua. Perjantaina koulun jälkeen käytiin heittämässä pari huruu kavereiden kanssa ihan vain kotiin paluun kunniaksi. Jenkki kaverini Sarah lähti torstaina kotiin joten luokassa oli pieni haikea fiilis, kyllähän sitä hujoppia jää kaipaamaan. Viikonloppu tosiaan alkoi Latacungassa mutta lauantai aamuna seiskan pintaan auto starttasi kohti Bañosia. Ilmasto vaikka vuorilla ollaankin on Bañoilla trooppisen kostea sillä paikka lähentelee jo Ecuadorin viidakko aluetta. Bañoilla on mahdollisuus kaikennäköisiin extreme urheiluihin mutta koska perheellä oltiin liikkeellä päätin jättää seikkailut vaihtareiden kanssa seikkailtavaksi sillä tosiaan parin viikon sisällä mennään Latacungan tyttöjen kanssa.
Noh kierreltiin me aika hyvin vehreän kaunista luontoa, näin vihdoin miten ananas kasvaa ja vierailtiin muutamallakin eri vesiputouksella. Matka Bañoilta jatkui kohti Puyoa. Puyo on jo osa viidakkoa joten ilmasto muuttui vielä kosteamman kuumaksi ja luonto trooppisen viidakkomaiseksi, oli ihanaa päästä niin vehreän luonnon keskelle haistelemaan metsän hajuja. Käytiin moikkaamassa apinoita jotka saivat vapaina kuljeskella alueella, nähtiin kaunis joki viidakon keskellä ja vaikka Puyoa ei ihan vielä voi laskea oikeaksi viidakoksi on se jo osa sitä, huhtikuussa on tarkotus minibussilla lähteä ihan oikeaan amazoniin tutkimaan ja seikkailemaan kun koko muu perhe tulee elämään mun unelmaa viidentoista päivän ajaksi. Noh kuitenkin nähtiin apinat.
Myöhemmin mentiin syömään paikallista ruokaa, söin ruoka lajin jonka nimi on maito. Siis lehteen kääritty ja paistettu jokikala, maistui siialta ja kun nyt kerran niitä meren eläviä on jo pari viikkoa syöty niin miksei lisää. Tarjoilija sitten tuli nätisti kysymään jos joku porukasta haluaa maistaa paikallista toukkaa jota porukka viidakossa syö, minä yllytys hulluna pienen suostuttelun jälkeen ahmaisin sitten valkosipulisoidun ja paistetun katkaravulta maistuvan toukan, tuli sekin nyt kokeiltua.
Syömästä matka jatkui kuuluisalle casa del arbolille. Tarzanin kodiksikin sitä kutsuttiin, 11 kerroksinen 25 metrinen puutalo rakennettu jo kaua kauan sitten paksun puun ympärille, se olisi pitänyt nousta ja laskea 3 kertaa jotta tovomukset täyttyisivät.
Vasta myöhään illalla saavuttiin takaisin Latacungaan, pitkä päivä, nousuja ja laskuja ja paljon kävelyä takana. Oli ihana kääriytyä vilttiin kuuman kahvin kanssa ja herätä sunnuntai aamuna juuri sopivasti aamupala aikaan kymmenen tienoilla. Nyt on taas yksi osa Ecuadoria tutkittu ja lisää vaan tulee.

La mejor manera de ser feliz con alguien es aprender a ser feliz solo

...asi la compania es una cuestion de eleccion y no de nececidad.
lomaseikkailut part.2
31 päivään saakka olin viettänyt ikimuistoisia hetkiä milloin missäkin päin rannikkoa, lähes joka yön viettänyt eri katon alla ja kuunnellut tarinoita elämästä. Isoäidin talo oli kuin tulitikkurasia, peltikatto ja pieni sininen keittokomero, kolme ankkaa ja kalkkuna takapihalla. Ruokahuoneen lamppu palanut kauan sitten joten iltaisin juotiin kahvit pimeässä.
Kuten joulunakin, uutenavuotena on tapana kokoontua perheen kesken syömään kalkkunaa. Meidän perhe on vähän isompi sillä mamalla on 13 sisarusta joista tosin vain kuusi saapui paikalla, lisäksi kaikkien lapset ja puolisot joten porukkaa oli kivasti. Oltiin edellisaamuna käyty vuokraamassa talo illan ruokailua varten mutta kun ilta koitti ja oli saavuttava paikalla ei me enään löydetty koko taloa, kierreltiin puoltoistatuntia auton kanssa kunnes vihdoin päästiin perille. Täällä uutenavuotena on tapana polttaa vanhoja. Kadun varsissa myytiin paperista tehtyjä valtavia maskotteja joista valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa. Tarkoituksena on siis keskiyön koittaessa polttaa edellisvuoden tapahtumat ja jättää ne viime vuoteen jotta tuleva vuosi alkaa puhtaalta pöydältä. Poltetaan hyvät ja huonot ja kaikki joka vain on ollut suurta edellisvuonna. Toiset juoksevat tyhjän matkalaukun kanssa korttelin ympäri jotta seuraavasta vuodesta tulisi antoisa matkailun suhteen ja toiset pukeutuvat valkoiseen hääätääkseen pahoja pois. Juuri ennen keskiyötä pakkauduttiin autoihin ja kaahattiin Salinaksen rannalle joka oli kuin muurahaispesä, kadut vaikuttivat sodan jälkeisiltä kaikkine palavine nukkeineen ja esineineen. Ranta täyttyi iloisista ihmisistä, musiikista ja roihuavista liekeistä, ilotulitukset värjäsivät taivaan ja ihmiset halasivat siis aivan kaikki halasivat toisiaan toivottaakseen hyvää uutta vuotta. Sitten alkoi juhla, tanssittiin rannalla ja naurettiin taas mahat kippurassa. Myöhemmin yöllä kun oli tarkoitus kotiin lähteä oli ensin kateissa pikkuinen serkkupoika ja seuraavaksi auton etsimiseen kulutettiin taas ainakin se puolitoista tuntia mutta kaikki olivat onnellisia.

 Feliz año 2014! <3

 Uuden vuoden jälkeen tammikuun toisena päivänä muu perhe lähti takaisin vuoristoon ja minä jäin maman kanssa laiskottelemaan rannikolle. Ei me kyllä mitään laiskoteltu vaan aina kahdeksanteen päivään asti kierreltiin Ecuadorin rannikkoa joka päivä saapuen eri satamaan, eri ihmiset ja eri bussi. Isoäiti olikin uskomaton tapaus sillä lähes aina aamupala pöydässä oli ensimmäisenä lähtemässä milloin minnekkin eikö koskaan tuntunut väsyvän kävelemiseen. Tosin kun iltapäivästä köllähdettin palmupuun alle riippukeinuun oli hassun hauska mummi heti unessa. Kaikenkaikkiaan lomani oli mahtava. Viimeisenä päivänä elettiin oikealla lähi ruualla, aamulla lampsittiin Santa Rosan satamaan ostamaan Doradaa sekä katkarapuja. Kun kalat oli heitetty kotiin lähdettiin kuin kuubalaiset konsanaan viimeisiään vetävällä punaisella lava-autolla kohti hedelmä ja vihannes plantaaseja josta salaa mukaan poimittiin kurkku, paprikaa sekä valtava vesimeloni salaattia varten. Illemmalla käytiin viimeisillä visiiteillä maman tuttavien luona sekä käveltiin rantaviivaa viimestä kertaa tällä kertaa jättäen meren tuoksu iholle. Antoisan seikkailun aikana tuli tutustuttua ihanaan Bahia de caraquesiin, Anconiin, Santa Elenaan, Salinakseen, hulluun Montañitaan, Palmarin bambutaloihin ja Manglar puiden rapuihin, Chanduyin kalastajiin, Yanguen siniseen mereen, Punta carneraan, Machalillan rapuja kuhisevaan rantaan ja moneen muuhun mahtavaan paikkaan. Näin köyhyyttä aina köyhimpään saakka ja rikkautta rikkaimpaan saakka, opin paljon kalastajilta ja tein paljon uusia kontakteja, seikkailin kauppamarkkinoilla maman kanssa maistellen ihania hedelmiä ja tuoreita kalaruokia. Rakkaus tätä maata kohtaan vain kasvaa ja kasvaa.

Chanduyin kalasatamassa pelikaanit taistelivat saaliista

Palmarissa ihana pikkupoika opasti meitä ja kertoi missä on jaiva rapuja

Palmarin caña talot

Machalilla

Ihana marisco cazuela päivälliseksi

Manglar puita nousuveden aikaan, laskuvedellä kalastajat menevät pyydystämään rapuja manglar metsästä