No necesito que ningún Gurú me diga lo que hacer

Every morning in africa, a gazelle wakes up. It knows it must run faster than the fastest lion or it will be killed.

Every morning a lion wakes up, it knows it must outrun the slowest gazelle or it will starve to death.

It doesn´t matter whether you´re a lion or a gazelle

when the sun comes uo, you better be running

 Ecuadorin kierteleminen jatkui vielä kotiinkin saavuttua. Perjantaina koulun jälkeen käytiin heittämässä pari huruu kavereiden kanssa ihan vain kotiin paluun kunniaksi. Jenkki kaverini Sarah lähti torstaina kotiin joten luokassa oli pieni haikea fiilis, kyllähän sitä hujoppia jää kaipaamaan. Viikonloppu tosiaan alkoi Latacungassa mutta lauantai aamuna seiskan pintaan auto starttasi kohti Bañosia. Ilmasto vaikka vuorilla ollaankin on Bañoilla trooppisen kostea sillä paikka lähentelee jo Ecuadorin viidakko aluetta. Bañoilla on mahdollisuus kaikennäköisiin extreme urheiluihin mutta koska perheellä oltiin liikkeellä päätin jättää seikkailut vaihtareiden kanssa seikkailtavaksi sillä tosiaan parin viikon sisällä mennään Latacungan tyttöjen kanssa.
Noh kierreltiin me aika hyvin vehreän kaunista luontoa, näin vihdoin miten ananas kasvaa ja vierailtiin muutamallakin eri vesiputouksella. Matka Bañoilta jatkui kohti Puyoa. Puyo on jo osa viidakkoa joten ilmasto muuttui vielä kosteamman kuumaksi ja luonto trooppisen viidakkomaiseksi, oli ihanaa päästä niin vehreän luonnon keskelle haistelemaan metsän hajuja. Käytiin moikkaamassa apinoita jotka saivat vapaina kuljeskella alueella, nähtiin kaunis joki viidakon keskellä ja vaikka Puyoa ei ihan vielä voi laskea oikeaksi viidakoksi on se jo osa sitä, huhtikuussa on tarkotus minibussilla lähteä ihan oikeaan amazoniin tutkimaan ja seikkailemaan kun koko muu perhe tulee elämään mun unelmaa viidentoista päivän ajaksi. Noh kuitenkin nähtiin apinat.
Myöhemmin mentiin syömään paikallista ruokaa, söin ruoka lajin jonka nimi on maito. Siis lehteen kääritty ja paistettu jokikala, maistui siialta ja kun nyt kerran niitä meren eläviä on jo pari viikkoa syöty niin miksei lisää. Tarjoilija sitten tuli nätisti kysymään jos joku porukasta haluaa maistaa paikallista toukkaa jota porukka viidakossa syö, minä yllytys hulluna pienen suostuttelun jälkeen ahmaisin sitten valkosipulisoidun ja paistetun katkaravulta maistuvan toukan, tuli sekin nyt kokeiltua.
Syömästä matka jatkui kuuluisalle casa del arbolille. Tarzanin kodiksikin sitä kutsuttiin, 11 kerroksinen 25 metrinen puutalo rakennettu jo kaua kauan sitten paksun puun ympärille, se olisi pitänyt nousta ja laskea 3 kertaa jotta tovomukset täyttyisivät.
Vasta myöhään illalla saavuttiin takaisin Latacungaan, pitkä päivä, nousuja ja laskuja ja paljon kävelyä takana. Oli ihana kääriytyä vilttiin kuuman kahvin kanssa ja herätä sunnuntai aamuna juuri sopivasti aamupala aikaan kymmenen tienoilla. Nyt on taas yksi osa Ecuadoria tutkittu ja lisää vaan tulee.