lauantai 11. tammikuuta 2014

La mejor manera de ser feliz con alguien es aprender a ser feliz solo

...asi la compania es una cuestion de eleccion y no de nececidad.
lomaseikkailut part.2
31 päivään saakka olin viettänyt ikimuistoisia hetkiä milloin missäkin päin rannikkoa, lähes joka yön viettänyt eri katon alla ja kuunnellut tarinoita elämästä. Isoäidin talo oli kuin tulitikkurasia, peltikatto ja pieni sininen keittokomero, kolme ankkaa ja kalkkuna takapihalla. Ruokahuoneen lamppu palanut kauan sitten joten iltaisin juotiin kahvit pimeässä.
Kuten joulunakin, uutenavuotena on tapana kokoontua perheen kesken syömään kalkkunaa. Meidän perhe on vähän isompi sillä mamalla on 13 sisarusta joista tosin vain kuusi saapui paikalla, lisäksi kaikkien lapset ja puolisot joten porukkaa oli kivasti. Oltiin edellisaamuna käyty vuokraamassa talo illan ruokailua varten mutta kun ilta koitti ja oli saavuttava paikalla ei me enään löydetty koko taloa, kierreltiin puoltoistatuntia auton kanssa kunnes vihdoin päästiin perille. Täällä uutenavuotena on tapana polttaa vanhoja. Kadun varsissa myytiin paperista tehtyjä valtavia maskotteja joista valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa. Tarkoituksena on siis keskiyön koittaessa polttaa edellisvuoden tapahtumat ja jättää ne viime vuoteen jotta tuleva vuosi alkaa puhtaalta pöydältä. Poltetaan hyvät ja huonot ja kaikki joka vain on ollut suurta edellisvuonna. Toiset juoksevat tyhjän matkalaukun kanssa korttelin ympäri jotta seuraavasta vuodesta tulisi antoisa matkailun suhteen ja toiset pukeutuvat valkoiseen hääätääkseen pahoja pois. Juuri ennen keskiyötä pakkauduttiin autoihin ja kaahattiin Salinaksen rannalle joka oli kuin muurahaispesä, kadut vaikuttivat sodan jälkeisiltä kaikkine palavine nukkeineen ja esineineen. Ranta täyttyi iloisista ihmisistä, musiikista ja roihuavista liekeistä, ilotulitukset värjäsivät taivaan ja ihmiset halasivat siis aivan kaikki halasivat toisiaan toivottaakseen hyvää uutta vuotta. Sitten alkoi juhla, tanssittiin rannalla ja naurettiin taas mahat kippurassa. Myöhemmin yöllä kun oli tarkoitus kotiin lähteä oli ensin kateissa pikkuinen serkkupoika ja seuraavaksi auton etsimiseen kulutettiin taas ainakin se puolitoista tuntia mutta kaikki olivat onnellisia.
 Feliz año 2014! <3

 Uuden vuoden jälkeen tammikuun toisena päivänä muu perhe lähti takaisin vuoristoon ja minä jäin maman kanssa laiskottelemaan rannikolle. Ei me kyllä mitään laiskoteltu vaan aina kahdeksanteen päivään asti kierreltiin Ecuadorin rannikkoa joka päivä saapuen eri satamaan, eri ihmiset ja eri bussi. Isoäiti olikin uskomaton tapaus sillä lähes aina aamupala pöydässä oli ensimmäisenä lähtemässä milloin minnekkin eikö koskaan tuntunut väsyvän kävelemiseen. Tosin kun iltapäivästä köllähdettin palmupuun alle riippukeinuun oli hassun hauska mummi heti unessa. Kaikenkaikkiaan lomani oli mahtava. Viimeisenä päivänä elettiin oikealla lähi ruualla, aamulla lampsittiin Santa Rosan satamaan ostamaan Doradaa sekä katkarapuja. Kun kalat oli heitetty kotiin lähdettiin kuin kuubalaiset konsanaan viimeisiään vetävällä punaisella lava-autolla kohti hedelmä ja vihannes plantaaseja josta salaa mukaan poimittiin kurkku, paprikaa sekä valtava vesimeloni salaattia varten. Illemmalla käytiin viimeisillä visiiteillä maman tuttavien luona sekä käveltiin rantaviivaa viimestä kertaa tällä kertaa jättäen meren tuoksu iholle. Antoisan seikkailun aikana tuli tutustuttua ihanaan Bahia de caraquesiin, Anconiin, Santa Elenaan, Salinakseen, hulluun Montañitaan, Palmarin bambutaloihin ja Manglar puiden rapuihin, Chanduyin kalastajiin, Yanguen siniseen mereen, Punta carneraan, Machalillan rapuja kuhisevaan rantaan ja moneen muuhun mahtavaan paikkaan. Näin köyhyyttä aina köyhimpään saakka ja rikkautta rikkaimpaan saakka, opin paljon kalastajilta ja tein paljon uusia kontakteja, seikkailin kauppamarkkinoilla maman kanssa maistellen ihania hedelmiä ja tuoreita kalaruokia. Rakkaus tätä maata kohtaan vain kasvaa ja kasvaa.
Chanduyin kalasatamassa pelikaanit taistelivat saaliista
Palmarissa ihana pikkupoika opasti meitä ja kertoi missä on jaiva rapuja
Palmarin caña talot
Machalilla
Ihana marisco cazuela päivälliseksi
Manglar puita nousuveden aikaan, laskuvedellä kalastajat menevät pyydystämään rapuja manglar metsästä












3 kommenttia:

  1. ahh rakastan sun blogia! kaikki ecuador -muistot tulvii mieleen kun katon sun kuvia ilosista ihmisistä ja luen siitä miten uutena vuotenakin tosiaan syödään kalkkunaa. nauti vielä kun siellä oot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia <3 todellakin nautin nyt kun voin, puolessa välissä jo oon tätä vuotta eikä yhtää suomi houkuta :D

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista