Puolitoista viikkoa sitten aloitin kesäduunit, maailman parhaassa paikassa, maailman parhaiden ihmisten ja eläinten kanssa. Paratiisissa. Jos kesällä on tarkoitus loitota kaikesta arjesta ja hurinasta, olen siinä onnistunut. Suuntasin Riilahteen.
Elämä ei voisi olla parempaa, hevoset, suomi, yöttömät yöt, metsä ja järvet. Kuljen päivät pitkät likaisena ja nautin siitä, hevosten ympäröimänä onnellisena luonnonlapsena. Mikään ei voisi olla paremmin.
Sunnuntaina pääsin parin päivän pyykinpesu lomalle ja nyt jo ikävä paratiisiin, vaikka taivas on pilvinen, uskon auringon vielä paistavan. Loma tuli vietettyä vanhoja muistellen, syöden hyvää ruokaa eikä tarvinnut edes nukkua yksin. Somero, sauna, mökki ja loma. Kaikki oli täydellistä. Nyt taas kuitenkin palattava tuttuun paikkaan, tuttujen hevosten luokse laukkaamaan tuulispäänä pelloilla. Vapaus ei koskaan ole tuntunut näin ihanalta.
