Kymmenen vuotta sitten Joulu vietettiin Espanjassa, nyt elämäni on lennättänyt kaikki kuviot väärinpäin ja jouluherkut syötiin Kiinassa. Päivästä toiseen saan ihmetellä mitä kummallisimpia sattumuksia, milloin shuttle bussista hyppää ulos 21 kiinalaista ja milloin shuttle bussi on ojassa kyljellään. Englannin kieltä osaavia saa etsiä kissojen ja koirien kanssa ja translaattorina usein toimii puhelimen appi. Välillä odotetaan tuntikaupalla että jotain tapahtuisi ja sitten yhtäkkiä on jo kiire, tunnit alkavat aina myöhässä ja lounaaseen tarvitsee ainakin puolitoista tuntia. Kiinassa on kivaa, myös kovin kummallista ja hyvin silmiä avaavaa.
Uusi sukupolvi, nuoret lapset puhuvat loistavaa englantia, käyttäytyvät kohteliaasti ja osaavat jopa kertoa missä mikäkin maa sijaitsee. Hong Kongin asukkaat tulevat viikonloppu lomille ja tarjoavat lounaat sekä illalliset. Pari viikkoa sitten alkoi lasten talviloma leirit joten vilinää riittää, opin kiinaa ehkä sanan päivässä jos sitäkään mutta sanakin riittää saadakseen hymyn tai naurahduksen. Täydessä bussissa tai hississä voi naurattaa ja punastuttaa koko joukon kiinalaisia jos sanoo "nupi" tai "fongla." On helppoa saada huomiota vain olemalla valkoinen, mutta myös huonossa valossa. Jokainen liike ja teko saa aikaan uuden meetingin milloin mistäkin aiheesta. Kerran oli reppu pöydällä jolloin meetingin aiheena oli - ei reppuja pöydillä. Välillä uhataan hissilippujen jäädyttämisellä ja toisinaan meidät halutaan vain piilottaa. Kiinalaisella tiimillä on kuulemma samat säännöt, mutta ei joka päivä.
Laskettelen jokaisena päivänä, opimme uusia tekniikoita ranskan parhailta laskijoilta ja opetamme uusia kiinalaisia ohjaamaan lapsia. Mielenkiintoa ja kulttuuria riittää, myös pitkiä päiviä ja myöhäisiä iltoja. Pääsen opettamaan laskettelua sekä lautailua, aikuisia ja lapsia. Välillä ei sanaakaan englantia mutta jos suksi luistaa niin kaikki on hyvin. Sama pätee jokapäiväiseen elämään, pyykkikoneen kolikoiden vaihtaminen on joka kerta yhtä monimutkaista, samoin kaakaon tilaaminen countreaulla tai VIP hissilippujen skannaamimen. Kaiken kaikkiaan ihmettelyä riittää ja riitti vuoden viimeisiin hetkiin saakka, baarin tiskillä kerroin baarimikolle ettei gin&tonic sisällä tequilaa vaan ihan vain giniä ja tonicia, samalla kello löi 12.00 ja sain ihan oikean uuden vuoden pusun. Siinä vasta oli baarimikoilla ihmeteltävää ja taisimme kaikki vähän jopa naurahtaa. Vuosi 2017 oli kaiken kaikkoaan suuri, varmasti yksi suurimmista. Vuosi alkoi Uudessa Seelannissa laukkahevosten parissa, jatkui Quuenstownin vuorilla lasketellen ja huipentui työ kokemukseen Kiinassa. Tapasin Johnin, sain koulutuksen, paimensin lihakarjaa Australiassa ja ravasin suurlähetyistöissä. Koin olevani kotona kolmessa eri maassa ja jaoin kodin ensimmäistä kertaa. Oli kesää ja talvea, muutama myrsky ja aikaisia aamuja laukkaradalla. Uusia suksia ja seikkailuita. Viimeiset kuukaudet sopeuduin soyan ja riisin maassa jossa laskettelu onkin vallan mukavaa. Tuohon kaikkeen oli hyvä lopettaa se tarina, nyt on uuden vuoden ja uusien kujeiden aika.
Ensimmäisistä hetkistä saakka uusi vuosi on rullanut loistavasti, tanssia baari tiskillä ja humuinen aamu toimistossa. Aamun ensimmäiset tunnit vietin töitä tehden, onnekseni asiakkaani oli nopea laskija täynnä energiaa joten pujottelu harjoitukset olivat napakymppi. Illalla pulahdimme ulkoilma spahan rentoutumaan ja siitä vielä tupladeiteille ravintolaan. Ilta parhaassa seurassa teki vuodesta lupaavan vaikka mieltäni kaivoikin edessä odottava viisumimatka. Yllatykseksi kaikille Suomessa, sain pakata laukkuni yö myöhään ja valmistautua viikon reissuun Suomeen. Päässäni pyörii erilaisia ajatuksia tästä maksullisesta lomasta, mutta helsingissä odottavat race tigerit saavat hymyn huulilleni. See you soon China, nyt on aika käydä kotikulmilla.
