Ensimmäinen jakso Eiran aikuislukiossa suoritettu kunnialla loppuun, nyt ansaittu melkein kahden viikon syysloma edessä. Töitä riittää ja elämä on raiteillaan niinkun jo pitkään on ollutkin. Saan kaivaa vanhan nahkarotsin ja villasukat kaapista, kaulahuivi ja rukkaset. Taidan rakastaa syksyä enemmän kuin itseäni. Kynttilän valossa kaikki on paljon kauniimpaa ja kylmällä kahvikin on parempaa.
Hepparintamalla kaikki on onnellista, sain vihdoin rakkaan Ametistin kotiin ja treenit voi taas alkaa. Valmennuksia ja kilpailuja tiedossa aivan lähi aikoina, tämä tyttö on taas ottamassa vastaan kaiken mitä vaan tulee. En pääse irti elämäntapaurheilusta, joka päivä jalat juoksee johonkin suuntaan ja nyt liikkumista helpottaa auto (ajokortti vihdoin taskussa since viime viikko)
Viime aikoina on ehtinyt tapahtua hurjan paljon kaikkea, kävin ottamassa tatuoinnin, salitreeni on alkanut muodostua elämäntavaksi ja juoksu ura häämöttää jossain tulevaisuudessa. Taas kierrän kisoja hevosen hoitajana ja talli on toinen koti. Vuodet vierii, maailma ja ihmiset muuttuvat mutta minun elämäni rytmi pysyy samana, toisinaan toiset ovet sulkeutuvat. Toisinaan lukitsen ovia takanani sillä jos liian moni ovi on auki, ei uudet ovet mahdu avautumaan. On tartuttava hetkeen ja elettävä niinkuin huomista ei olisi.
Seuraavat kaksi viikkoa aion vain urheilla ja viettää aikaani tallilla noiden vallottavien otusten keskellä. Aion saada vihdoin valokuvauskalusteeni uuteen uskoon ja toteuttaa jotain kauan kaavailtua. Viikonloppuna luvassa juhlaa ja glamouria niinkuin jokainen lauantai-ilta syyskuussa. Ennen talvea on hyvä doupata loistavaa meininkiä synkkiin räntäisiin iltoihin.
Tänään kiitän vr-junamyyjää joka tarjosi matkan karjaalle, kiitän sinua joka avasit oven edelläni ja kahvilan myyjää joka nosti hymyn huulille tuulisen iltapäivän väsyneellä hetkellä. Tässä hiukan rikkinäisen kameran rikkinäisellä linssillä taiteiltuja otoksia parin viikon takaisesta kuvaus sessiosta pikku siskon kanssa. Nauttikaa syksyn tuoksusta ja sateisista päivistä <3
