Nautin

Nyt kun olemme jo talven paremmalla puolella, kirja on luettu loppuun ja alan herätä taas todellisuuteen, on hyvä aika aloittaa unelmien rakentaminen.

 Tasan vuosi sitten kaikki näytti hyvin erilaiselta kuin nyt. Luulin oppineeni paljon vaikka eniten opin vasta palattuani takaisin Suomeen, olin myös yhtä hukassa kuin kolme vuotias ilman äitiään mutta samalla tiesin ensimmäistä kertaa elämässäni kuka minä olen. Muistelen kaikkia niitä kohtaamisia upeiden ihmisten kanssa, keskusteluja heidän elämästään ja vain harvoin kerroin oman tarinani. Liian monta kertaa ihmiset sanoivat minulle "Sä pärjäät missä vaan" tai " tyttö, Sä olet mahtava" joskus kuulin myös "Sä olet kuin tuuli, tulet ja jätät jäljen ennen kuin lähdet taas tuulemaan muualle"
Ehkä he kaikki olivat oikeassa.

Tänään minä uskon nuo puheet, tänään minä ymmärrän eläneeni nuo hetket vain ymmärtääkseni hiukan enemmän kuin eilen. En tiedä mikä minut tekee näin positiiviseksi ja onnelliseksi kaikkea mennyttä ja tulevaa kohtaan. Ehkä Se oli John Irving joka kertoi minulle filosofiaansa, ehkä Se oli Somero jonne niin kovasti haluan palata, ehkä Se oli äidinkielen opettaja joka kehotti minut kirjoittamaan lisää, ehkä Se oli Renja Leino joka näki minussa jotain tai ehkä Se oli Iso-mummi jolla on aina kahvia ja heekkuja ja joka on aina nähnyt minussa karhun. Loppujen lopuksi kuitenkin olen aika varma siitä että se oli kupillinen mustaa kahvia ja Turun tori jotka aina uudestaan ja uudestaan ottavat paikkansa minun elämässäni, en tiedä mutta olen aika varma.

Jos nyt kuitenkin jättäisin turhat höpinät sikseen ja kertoisin ostaneeni lentoliput italiaan. Päätin myös lähteä Afrikkaan joulukuussa ja viettää uudenvuoden 2016 kaukana Suomesta. Kesällä taidan käydä Budapestissa tai jossain sekä kellua hullujen Suomalaisten kanssa kumiveneessä ainakin kaksi vuorokautta. Ei huimaa yhtään edes ajatus siitä kuinka mahtava vuosi 2015 tulee olemaan.
Ja nyt todellisuuteen, syksyllä valmistun ylioppilaaksi. Loppukesä ja alkusyksy on omistettu kirjoille ja opiskelulle. Onnellisuutta tuokin kai.

Tiistaina oli aika lähteä talven toiselle ( ja viimeiselle) maastoeste tunnille. Lunta oli ihan mukavasti ja pakkanenkin yltyi sopivasti niin ei tarvinnut hikoilla. Viime viikolla lähdin hyppäämään Nikke hepalla sillä Ametist oli jäänyt vähän vähemmälle liikunnalle joululoman aikana sillä minä lähdin lappiin kauas heppojen parista. Tällä kertaa pääsin ystäväni kanssa maastoeste radalle ja voi että oli hauskaa, niin minulla kuin hevosellakin. Alkuraveista ei meinannut tulla mitään sillä heppa hyppi ja pomppi niin etten melkein pysynyt selässä, mutta heti laukkojen jälkeen pukittelut jäivät ja menimme vain hurjan lujaa.
Tällä kertaa meille oli rakennettu muutama aivan uusi este, hepat olivat ihan ihmeissään kummallisista rakennelmista mutta pääsimme yli ihan näppärästi huolimatta pienestä epävarmuudesta. Ametist hyppää aina jos ratsastaja on varma pelottavastakin esteestä mutta heti kun minä itse ajattelen esteen "kamaluutta" alkaa heppakin helposti kieltämään, siinä mielessä olemme hyvä ratsukko sillä minulla ei ole tapana miettiä turhia, suoraan päin ja yli vaan.
Lopputunnista ratsuni oli aivan hikinen, pöhkö heppa oli niin innoissaan ettei millään pysynyt nahoissaan. Kauniilta se näytti silti sillä kaikki sen karvat jäätyivät kaikesta siitä höyrystä jota meistä nousi, valkoiset ripset ja kaikki.
Viikonloppuna Heidi Svanborg saapuu jälleen Billnäsiin valmentamaan koulua, joten pintelit jalkaan ja pikkuhiljaa aika herätellä sisäistä kouluratsastajaani.

katsoo silmiin. kysyy: "mitä sulle kuuluu?" eikä päästä irti

 Uuden vuoden aattona oli taas se aika vuodesta kun lumilautailua harrastetaan myös hevosten parissa. Oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun lumilauta oli mukana sillä yleensä varusteina toimivat tallin vintin sukset. On ihanaa kun hevoset sekä ihmiset pääsevät nauttimaan Suomen talven paremmistakin puolista, lumessa temmeltäminen niin maastoesteillä kuin kentälläkin on huisin hauskaa eikä ehdi tulla edes kylmä. Tällaisen päivän päätteeksi verkkarit ja j.karjalainen kuulostaa aika buenolta idealta.

 Onnea ei ole ainoastaan tallilla. Iso teekuppi ja sulkaakahvikin tuovat hymyn huulille. Ensi viikolla alkaa taas hurja opiskelu ja ylppäreihin valmistautuminen. Kaiken pakollisen ohella kasaan ensimmäistä valokuvausnäyttelyäni ja yritän olla parempi ihminen.  Jossain luki että tammikuussa ei saa ihmetellä tulevaisuutta eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan, pitää vain olla ja olla olematta samaan aikaan ilman turhaa paniikin alkua, tähän liittyy myös parempi ruoka ja enemmän ulkoilua, niistä en ymmärrä mitään sillä en voisi lisätä ulkoilua ja kotona ruoka on parempaa kuin ravintolassa. Tänään luin myös että pitäisi vartin verran aina miettiä mitä tekee seuraavaksi eikä vain olla tekemässä jotain koko ajan. Olen kuitenkin aika varma siitä että improvisoiden pääsee aika pitkälle.

Samat tuulet puhaltaa

Kiitos 2014

Vuosi oli omistettu minulle, minun unelmille ja minun elämälle

Vuosi oli täynnä yllätyksiä ja rakkautta

Vuoteen oli sekoitettu tuskaa ja surua, yöllisiä seikkailuita ja muutama hyvästi

Vuoden aikana matkasin maailmalla, tutustuin mielettömiin ihmisiin ja kuuntelin viisaita tarinoita yön pikkutunneilla

Vuonna 2014 löysin itseni, ymmärsin mitä haluan tältä elämältä ja uskalsin murskata pienen tytön unelmat ja rakentaa uusia haaveita

Vuonna 2014 palasin kotiin tietäen että nyt minulla on niitä kaksi

Vuosi 2014 oli täynnä musiikkia ja juhlaa, muutama tatuointi ja hullua treeniä

Vuosi 2014 sai heppatäyteisen lopun kun palasin takaisin parhaan ystäväni Ametistin luokse

Viime vuonna ymmärsin ettei mikään muutu kalenterin sivua vaihtamalla, kaikki pysyy ennallaan kunnes katsot elämää taaksepäin, olet onnellinen ja ymmärrät elämän pienet ilot

Viime vuonna asuin muurien ympäröimänä ja tunsin vapauden 

Kuuntelin Samuli Putroa ja itkin kahdeksan tuntia Amsterdamissa

Muutin Riilahteen koko kesäksi

Juhlin rannalla ja opin puhumaan Espanjaa

Join kolme litraa viiniä jouluaattona (sekin rannalla)

Eksyin Galapagos saarilla ja uin merileijonien kanssa

Tutustuin ihmisiin junassa, sporassa, kolmelta aamuyöstä, nuotiolla, miesten vessassa ja vaikka missä

Opettelin ja opetin salsaa

Rakastuin

Vihasin

Itkin

Nauroin

Olin onnellinen

Olin onnellisempi

Elin kummallista elämää Ecuadorissa tietäen olevani minä enkä ikinä halua olla kukaan muu

Aloitin treenaamaan ja haluan olla iso joskus

Nautin Helsingistä ja Turusta, ikävöin Quitoa ja Guayaquilia

"Jos sais kaiken yhessä yös, eläminen ois vaikeeta"

Hyvästelin parhaan ystäväni ja kannan tämän muistoa ihollani

Äiti on ihanin ja veli on tärkein mitä muuta tarvitsen kun minulla on jo kaikki

Nyt

2015

ole hyvä

sinun vuorosi

 2013 loppui rannan kuumuudessa, 2013 kului muutenkin kuumuudessa ja loputtomassa juhlassa, joulu kuin pääsiäinenkin kuluivat samalla kaavalla, ei tietoakaan kylmästä ja lumesta.
2014 Alkoin kuumuudessa ja loppui lumeen ja talveen. Joulu kului Levillä lumessa rämpien ja ihmetellen Suomen kaunista luontoa.  Ja niin myös alkaa 2015
Toivotin vuoden tervetulleeksi viini kainalossa kaksin käsin maljaa nostaen. Olinko onnellinen? Ainakin iloinen. Halaessani ystäviä muistin kuinka viime vuonna olin onnellinen, otin vuoden vastaan tietämättä mitä on tulossa, nyt tänä vuonna kalenteri on jo täytetty. En halua elää näin, en halua kulkea ohjeissa ja sännöissä luoden itselleni aikatauluja ja pelätä toteutusta edellisenä iltana.
Olkoon 2015 vuosi minulle ja minun tulevaisuudelleni jotta 2016 olisi täydellinen.
En tiedä miten maailma toimii mutta tiedän että samat tuulet puhaltaa ja samat sateet lankeaa eikä mikään kuitenkaan muutu milloinkaan, olen silti onnellinen, olen viisas sillä mun sydämel on kypärä.