katsoo silmiin. kysyy: "mitä sulle kuuluu?" eikä päästä irti

 Uuden vuoden aattona oli taas se aika vuodesta kun lumilautailua harrastetaan myös hevosten parissa. Oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun lumilauta oli mukana sillä yleensä varusteina toimivat tallin vintin sukset. On ihanaa kun hevoset sekä ihmiset pääsevät nauttimaan Suomen talven paremmistakin puolista, lumessa temmeltäminen niin maastoesteillä kuin kentälläkin on huisin hauskaa eikä ehdi tulla edes kylmä. Tällaisen päivän päätteeksi verkkarit ja j.karjalainen kuulostaa aika buenolta idealta.

 Onnea ei ole ainoastaan tallilla. Iso teekuppi ja sulkaakahvikin tuovat hymyn huulille. Ensi viikolla alkaa taas hurja opiskelu ja ylppäreihin valmistautuminen. Kaiken pakollisen ohella kasaan ensimmäistä valokuvausnäyttelyäni ja yritän olla parempi ihminen.  Jossain luki että tammikuussa ei saa ihmetellä tulevaisuutta eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan, pitää vain olla ja olla olematta samaan aikaan ilman turhaa paniikin alkua, tähän liittyy myös parempi ruoka ja enemmän ulkoilua, niistä en ymmärrä mitään sillä en voisi lisätä ulkoilua ja kotona ruoka on parempaa kuin ravintolassa. Tänään luin myös että pitäisi vartin verran aina miettiä mitä tekee seuraavaksi eikä vain olla tekemässä jotain koko ajan. Olen kuitenkin aika varma siitä että improvisoiden pääsee aika pitkälle.