Mama said that it was okay

 Ei tiennyt tyttö mihin nuo nelijalkaiset otukset tämän veisi. Hymyilee tyttö nätisti ratsastustunnin päätteeksi ja ehkä toivoo joskus osaavansa nostaa oikean laukan ja hyppäävänsä 60cm radan. Ei tiennyt tyttö minkä polun valitsi, mutta taisi valita aika hyvän polun.
Nyt herään aamuisin kukonlauluun, sitä säestää lauma lampaita ja ehkä joku lehmä sanoo sanottavansa. Kävelen viileään aamun ja kohtaan uuden päivän, hiekka on muuttanut muotoaan ja hetken näyttää ettei kukaan olisi vielä pilannut tasaista khaki mattoa. Rikon pinnan pitkillä askelilla ja katson auringon nousua, tänään on hyvä päivä olla onnellinen.
Nyt aamut jatkuvat nelijalkaisten ystävien hörinällä, kenet ratsastan ensin? Päiviin mahtuu 4-6 nelijalkaista ratsastettavaa jonka lisäksi iltapäivisin vietän aikaa opettaen kaikenmaan kansalaisia ratsastamaan ja rakastamaan tätä maailmaa niin kuin joskus minulle opetettiin. Välillä kieli menee solmuun monista kielistä ja toisinaan vain kehonkieli on ymmärrettävää molemmin puolin. Hevoset ovat onneksi kansainvälisiä eivätkä ne välitä mistä kukakin on kotoisin.
Useimmat aamut alkavat viisi vuotiaan Azlanin liikutuksella, ruuna on jäykkä kuin rautakanki mutta alkaa pikkuhiljaa pehmenemään pehmeän ratsastuksen tuloksena. Positiivisen kello seitsemän ratsastuksen jälkeen on aikaa oppia itsekin jotain uutta. Butterfly tuli tallille peläten kaikkea elävää ja vähemmän elävää, se ei liikkunut askeltakaan ratsastaja selässä peläten seuraavaa raipan iskua. Nyt tamma hyppää 110cm rataa vaikeuksitta mutta pelkää kuollakseen nelijalkaisia ei niin lähisukulaisiaan kameleita. Kuukauden työn tulos näkyy ja taisin ansaita papukaijamerkin.
Aamu jatkuu Bennyn työstämisellä, kahdeksan vuotias Oldenburgi jaksaa kantaa itseään niin kootuissa liikkeissä kuin ilmavissa lisätyissä. Esteillä ruuna on keksinyt jekun, se ei käänny. Nyt kolmen viikon jälkeen ruuna toimii jo mukavasti ja pääsin näyttämään osaavani jotain.

 Hengähdän ja katson kelloa,se on aina yhtä paljon; 10.17
Ennen yhtätoista ehtii vielä vaikka mitä. Siivoan satulahuoneen ja ehkä juoksutan jonkun laiskan. Useimmiten tähän astisista aamuista kuitenkin ratsastan Tea Bag tamman joka kuukausi sitten ei liikkunut haluttomuuden ja liikakilojen vuoksi. Työ on tuonut tulosta ja voin ylpeänä kertoa että tamma voi mennä takaisin tunti käyttöön sillä liikkumisen ilo on syttynyt sen silmiin. Tamma muistuttaa minua siitä, miten ruma ulkokuori pitää sisällään kultaa, ei saa tuomita.
Tauko alkaa kun kello lyö 11. Menen talolle syömään ja juomaan toisen kupin pahaa kahvia. Mietin miten päädyin tänne ja muistan eläväni monen heppahullun unelmaa. Viiden tunnin tauon aikana ehtii keksiä vaikka mitä. Television tuijottaminen ei sovi aivoilleni, tuntuu että kaikki energia sisälläni vaatii päästä ulos. Joten käyn lenkillä, treenaan, siivoan ja kokkaan. Tauko on kirosana. Ainoa hetki päivästä jolloin haluaisin vain olla jossain muualla. Nyt olen alkanut löytää mukavuuden myös tuosta hetkestä, huomaan olevani onnellinen ja onnekas. En tiedä johtuuko se kalenterin merkinnöistäni vai alanko vain tottua ajan kuluun.

Azlan ja sen uusi kaveri 

Kello lähenee neljää. Lähden tallille satuloimaan hevoset joita käytän iltapäivän tunneillani. Neljästä kuuteen tai seitsemään olen kiinni lasten ja aloittelevien ratsastajien kanssa. Suosioni kasvaa viikko viikolta ja toimistossa joudutaan jo pahoittelemaan ettei tunneilleni aina ole tilaa. Lasten kanssa työn teko tuntuu välillö siltä että puhuisin 45 minuuttia itselleni. Välillä lasten suusta kuulee totuuksia elämästä ja viime viikolla pieni poika kysyi tietääkö minun äitini mitä minä oikein teen.  Ehkä olen oppinut tuon jalon taidon auttaa muita koko osaamisellani, vaikka olen ennenkin opettanut, nyt tuntuu siltä että kiitokset tuntejen jälkeen ovat aitoja kiitoksia ja aitoja hymyjä. Tässä kohtaa vuotta ihmiset pitävät lomaa, ensi viikon jälkeen ihmiset lähtevät joulu lomille ja palaavat tunneille vasta matkojensa jälkeen. Tuntuu pahalta sanoa; " See you again!"
Kun vapaudun opetus hommasta, on aika satuloida hevosia ja painaa kypärä päähän. Seuraavaksi on aikaa tallin muille estehevosille. Pina tamma kulkee kevyellä kädellä ja ratsastaminen on vain pilvien päällä leijailua, se vain sattuu aina unohtamaan tuon tunteen kun joku muu hyppää sen selkään.Tulee ikävä vanhoja ystäviä. Viimeisenä on aika Goldie ruunalle. Akhal Teke ei osannut laukata hevosen laukkaa ennen kuin hyppäsin sen selkään ja annoin sille mahdollisuuden pidentää askeltaan. Nyt se hyppää puhtaita ratoja kilpailuissa ja sen ratsastaja pitää minua ystävänään. Täällä on kunnia olla paikallisen ystävä, kun kerran pääsee paikallisen sydämeen, on siellä aina.
Jos aikaa riittää ennen sulkemis aikaa, hyppään vielä pienen ponin selkään tai autan esteratsastajia hevosiensa kanssa. Elämä on kaiken kaikkiaan jonkin lainen peli, on vain osattava olla oman elämänsä tärkein henkilö ja oman pelinsä voittaja. Täällä tiedän tehneeni muutoksia. Pienen ajan sisällä sain kovakouraiset ratsastajat kuuntelemaan ohjeitani ja ymmärtämään hevosia edes vähän paremmin. Kouluvalmentajani sanoo aina, ettei ratsastaminen ole oikeastaan kovinkaan vaikeaa, tämän muistin lukiessani ystäväni blogia ja muistin samalla tuon lauseen olevan täysin totta. Ongelmat tulevat meistä itsestämme. Ratsastajana minulla on vielä monien vuosien matka oppia istumaan täydellisesti ja tekemään omasta ratsastuksestani parempaa, mutta tietämystä on kertynyt vuosien varrella ja nyt on tullut tilaisuus soveltaa tietämystäni erilaisiin hevosiin. Olen varma että tämä työ oli unelmien täyttymys niin minulle kuin tallin omistajille. Huomaan hymyileväni jokaiselle vastaan tulevalle ja huomaan jättäväni jäljen tänne.

Tea Bag estetreenien jälkeen

Päivälenkki keskellä ei mitään

Azlan nauttii elämästä rankan treenin jälkeen

Benny ulkoilee treenin jälkeen

 Eilen illalla hyppäsin taksiin filippiini ystäväni kanssa, emme edes huomanneet miten 40 minuutin matka taittui höpötyksiemme seasta, kun jo saavuimme Al Reem islandille.
 Astuin hissiin ja katsoin kerrosten vaihtumista pienestä ruudusta,   ...29,30,31,32,33 "thirty third floor, going down" roboottinen kiinalais ääni ilmoittaa ennen hissin ovien sulkeutumista. Hetken seisoin siinä katsoen itseäni sulkeutuneesta peiliovesta. Hiukset poninhännällä, likaiset ratsastushousut ja kulunut college, laukku täynnä likaisia vaatteita ja silmät täynnä elämisen iloa.  Kyllä, äitini tietää missä missä olen ja mitä teen, äiti myös tietää tekeväni kaiken paremmin kuin olisin koskaan ikinä itse uskonut ja vaikka en aina tekisikään täysin ohjekirjan mukaisesti niin kyllä, äiti sanoo että se on ihan okei.