Goodbye paradise

Positiivisen ihmisen on vaikea olla surullinen, tänään kuitenkin haikeat fiilikset täyttivät sumuisen aamun. Viimeinen aamu kesä paratiisissa. Ilmassa on kouluaamun tuoksu ja kengät kastuvat apilapellolla, pitäisi olla kumisaappaat jalassa mutta tämä tyttö ei huoli pienistä.
Taas saa arki jatkua ja pehmeän laskun jälkeen on hyvä aloittaa ylämäki. Tämä kesä on ollut täynnä rakkautta, aitoa tunnetta elämää ja hevosia kohtaan, tänä kesänä kuoriutui uusi tyttö.
Viikon loma edessä ja viiden viikon paratiisi hoito takana, voisin kirjoittaa kirjan "näin vältät kulttuurishokin" Tänään istuin parhaan ystäväni kanssa kahvilla, huomaan että me aikuistutaan, tänään olen äidin kanssa ja huomaan olevani vuoden jälkeen taas kotona.

Tänä kesänä olen tehnyt juuri niitä asioita joita kesällä pitää tehdä, olen juossut kaatosateessa,kävellyt paljain jaloin, ratsastanut, itkenyt, nauranut ja ollut onnellinen. Sain rakastaa ilman rajoja ja kulkea ilman meikkiä hiukset heinäisinä. Ratsastin ilman satulaa auringonlaskussa ja opin uusia asioita. Pääsin vuoden tauon jälkeen takaisin siihen maailmaan johon kuulun ja huomaan olevani onnellinen, ehkä maailman onnellisin heppatyttö. Viimestä iltaa juhlittiin illallisen ja viinin merkeissä, kuulimme tarinoita vanhoista ajoista ja nautimme hetkestä, siitä tässä elämässä on kyse.

Jos jotain opin niin sen että myrskyn jälkeen aina tulee uusia helteitä, täällä ei voi olla surullinen sillä maailma on täynnä rakkautta. Olen nähnyt uusia mahdollisuuksia ja vanhoja oppeja, olen viettänyt rentoja kesäpäiviä pelloilla juosten ja öisiä seikkailuita ihanien ihmisten seurassa.

Kiitos Riilahti, kiitos rakkaat ihmiset!