Cambridge ei eroa yhtään mistään muusta tämän maan kyläsestä, niittyjä ja lampaita. Mummoja ja vaareja. Vaaleanpunaisia puita ja paljon matalia rakennuksia. Mutta, yksi asia osui ja upposi, nimittäin hevoset. Katukivetyksissä hevoskuvioita, hevospatsaita ja hevoshevosia aivan joka puolella. Laukkahevosia, estehevosia, puskahevosia ja ponihevosia. Jockey Clubi jossa vietämme iltoja iltojen perään ja ihmisiä jotka puhuvat vain hevosista. Kulttuuri on aivan toinen kuin Suomessa ja Abu Dhabissa tai missä tahansa muualla. Kaikki tuntuvat suhtautuvan asioihin iisisti ilman turhaa stressiä eikä turhia sääntöjä ole keksitty pilaamaan kenenkään päivää.
Talli jossa työskentelen eroaa entisistä työpaikoistani vain hevosten kaliiperin ja työtuntejen verran. Asukkaita tallilla on tällä hetkellä laskujeni mukaan 48 joista vain 7 on minun vastuullani ja vain nuo 7 hyppäävät esteitä. Loput laukkaavat kilpaa. Laukkaurheiluun en toistaiseksi ole liian paljon hurahtanut mutta lupasin lähteä treenaamaan noita kaistapäitä joku aamu ihan vain kokemuksen vuoksi. Ajanottoihin Breeze Upseihin pääsin mukaan taluttamaan oripoikia ja parin viikon päästä katsotaan paljonko rahaa kenestäkin pyydetään. Tv.stä tulee laukkaurheilua ja koko kylä puhuu laukkaurheilusa kuin viimeistä päivää. Toisaalta taidan olla itsekkin pieni osa tätä lajia, sillä 5 vastuu hevosistani laukkasivat kilpaa 2-4 vuotiaina ja vasta 5 vuotiaina siirtyivät esteratsuiksi. Mukavaahan se on ratsastella hyvällä moottorilla. Sain heti kättelyyn oman hevosenkin. 6-vuotias Bart, joka ei vielä paljon osaa mutta kovasti yrittää. En tiedä milloin korkkaamme ensimmäiset kilpailumme mutta tulevaisuus tuon ruunan kanssa saattaa olla hyvinkin kirkas.
Kokemuksia kokemusten perään, se on viimeisten vuosien motto. Eilen laukkasimme kiitoa niityillä jahdaten lampaita ja tänään päädyin kaatosateeseen treenaamaan isoa kimoa. Päivät täyttyvät monenlaisista hetkistä ja iso osa minusta on jo kotona. Kunhan ystäväni Virpi saapuu uljaalla Corsallani, aloitan nyrkkeilyn Hamiltonissa. Juoksen ainakin joka toinen päivä ja ratsastan joka aamu. Viikonloput vietämme kisareissuilla ja viikolla yritämme saada aikaan kaikkea hyödyllistä. Kaikki hevoset täällä voivat hyvin ja niistä huolehditaan erittäin hyvin. Eläimet ovat suuressa arvossa muutenkin ja koko kulttuuri tuntuu olevan kovin eläinystävällinen. Yhtenä päivänä lakkasin 40 laukkahevosen kaviot ja toisena letitin 7 hevosen harjat. Seuraavaksi ratsasimme naapurin luokse hyppäämään ja illalla teimme hyvää ruokaa. Huoletonta karhun elämää, sitä tämä todellakin on. Kaiken lisäksi saan kahvini mustana ja vahvana jokaisena aamuna ja punaviinikin on vallan mainiota. Täällä on kaikki top-jutut mistä pidän. Hevoset, vuoret, meri, kahvi, punaviini ja suklaa. Mitään ei puutu.
Olen onnellinen. Se on kai oikeasti ainoa asia jonka haluan kaikille kertoa. Viihdyn täällä enkä aio täältä lähteä ainakaan lähitulevaisuudessa. Saatan katsella mahtavaa tähtitaivasta ja tiedostaa olevani elossa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan ja teen juuri niin kuin itse olen tekemiseni suunnittellut. Voin olla kiitollinen vanhemmilleni ja voin olla kiitollinen itselleni, sillä itse olen tämänkin homman järjestänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti