maanantai 23. helmikuuta 2015

Ystäväni hurjapää

Kisakausi avattu kunnialla, tästä on hyvä jatkaa. Viikonloppu sujui hevostohinoissa, oli eläinlääkäriä ja alkeistuntia, oli sadetta ja loskaa, oli vähän aurinkoa, epäonnistuminen ja onnistuminen.
Sunnuntaina lähdettiin Billnäsin porukalla Saloon seuraeste kilpailuihin. Aamu sujui tavallisesti sekalaisella aikataululla, itsehän olen aina omassa aikataulussani ajoissa vaikka herätyskello ei herätä ja aamupuuro on pakko saada mukaan. Jokatapauksessa Tammisaaresta kyytiin hyppäsi toinen kilpailija sekä uskollinen kisahoitaja. Tallilla olimme ennen muita ja hyvä niin sillä siinä ehti mukavasti putsailla ja valmistella heppoja matkaan.
Saloon saavuimme kahdessa erässä, ensin 60-80cm hyppääjät ja sitten me 80-90cm hyppääjät. Sai olla taas ylpeä oman seuran ratsastajista niin ratojen kuin käyttäytymisenkin puolesta, kaikki asiallisia ja reippaita, hyvä me! Ennen kasikympin alkua kiire ja paniikki voisivat olla ne tunteet joiden kanssa oli elettävä sillä kaikki hyppäsivät samassa luokassa, käsiä oli liian vähän, minulta unohtui panssari kotiin ja kaikkien oli ehdittävä kävellä rata. No ainahan asioilla on tapana hoitua niinkuin olen tähän asti huomannut niin tilanteessa kuin tilanteessa. Opettelin radan kymmenessä sekunnissa ja valmentaja kertoi mitä tehdä samalla kun piti olla jo hevosen selässä, satulavyön nappasin ensimmäiseltä suorittajalta ja eikun menoksi.
Noh niinkuin aina, pettymyksiä tulee. Ensimmäinen rata oli liian jännittävä ja kielsimme ulos heti kolmannella esteellä. Huumori oli hiukan hukassa siinä kohtaa mutta onneksi Ametistin kanssa olen oppinut sen että tuon hevosen kanssa mikään ei ole koskaan varmaa, joko se katsoo kaikkea tai ei mitään, joko se voittaa tai se häviää, kaikki on asenteesta kiinni ja aika paljon tamman mielipiteestä.
Vähän hengähdytaukoa ja uuden radan kävely, sporrat jalkaan ja uusi aloitus.
Ysikympissä lähdin kolmantena, lähtömerkki ja menoksi. Koko rata sujui hyvässä rytmissä ja kun päästiin uusiintaan ei ollut enään epäilystäkään etteikö me mentäsi kovaa ja joka esteestä yli. Toiseksi viimeinen este kolahti sen verran ikävästi että sydän taisi pysähtyä hetkeksi mutta ei se vienyt voittoani. Siinä sitä sitten odoteltiin luokan loppumista, kunniakierros ja karkkia hepalle. Vietiin tuplavoitto Billnäsiin ja peräti 11 nollarataa joista 7 sijoituksia. Ei paha aloitus tälle kaudelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti