Ongelmani on ollut etten ole tajunnut ratsastaa jalalla niin paljon, kuuma ja herkkä hevonen tarvitsee aivan tajuttomasti jalkaa ja tajusin sen eilen paremmin kuin koskaan. Alkoi tuntumaan että tästä saattaa jopa tulla ihan hyvä.
Seuraavaksi ratsastimme puomilta pystylle taas ensin kolmella ja sitten neljällä askeleella. Kolme askelta ei aiheuttanut ongelmia kertaakaan mutta neljässä oli jo vähän tekemistä. Sain ratsastaa paljon taakse ja energiseksi. Taidan tajuta asiat vasta kun minulle sanotaan aivan suoraan sillä en ole koskaan varmaan ratsastanut noin paljon, eilen Ametist tuntui ihan hevoselta ja hyppäsi tosi hienosti kun sain sen jalalla jokaiselle esteelle.
 |
| (maassa taisi olla jotain erittäin mielenkiintoista eikä kantapääkään oikein pysy alhaalla...) |
Seuraavaksi siirryimme maneesiin jossa hyppäsimme samaa tehtävää kuin lauantain kisoissa, kisat menivät kullakin miten menivät mutta monella oli ongelmia juuri noiden linjojen ratsastamisessa ja kurvissa maneesin päädyssä. Ensin pysty-pysty linja kaarevalla suoralla 5 askelta jonka jälkeen käännös vasemmalle ja okseri-pysty linja 4 askelta. Kisoissa pystyltä okserille käännös oli hankala sillä en onnistunut hyppäämään pystyä täysin suoraan ja kulmaa päin, nyt harjoittelimme sen hyväksi ja linjat niin että askelmäärät osuivat kohdilleen. Olin ratsastanut Ametistin ulkona jo jalalla joten maneesissa hypyistä tuli hyviä. Muutama hyppy jäi kauas tai aivan pohjaan mutta kun tajusin että jalka pitää olla vahva eikä kättä tarvitse, hypyt onnistuivat ja ratsastus muuttui kauniiksi ja hyvän tuntuiseksi. Ai että jäi hyvä mieli tästä tunnista!
Perjantai aamuna kukko ei ehdi edes laulaa ennen kun minä olen jo matkalla lentokentälle. Seikkailu odottaa Italiassa mutta siitä sitten myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti