Syyskuu on aina ollut kuukausi jolloin minä löydän jotain uutta ja opin ajattelemaan niinkuin ajatella saattaa. Aamukaste on kosteampaa ja illat ovat viileämpiä. Aurinko on keltaisempi ja illat ovat punaisempia. Koko Suomi aloittaa kesän hyvästelyn ja valmistautuu talveen, syksy huomioidaan aina vain puoliksi. Itse olen sitä mieltä että syksy tuo elämään uusia vivahteita ja antaa mahdollisuuden aloittaa uudestaan, tai ehkä vain jatkaa siitä mihin on viimeksi jäänyt. En tiedä aloitanko alusta vai jatkanko samaa tarinaa mutta juuri nyt elämä on aika hienoa.
Lokakuun 11. päivänä valitsen taas sen tähden jota seurailen ja lähden katsomatta taakseni. En ole vielä päättänyt jännittääkö minua vai ei, en ole myöskään päättänyt meinaanko ikävöidä tai en, mutta kaikki on päätettävissä ennemmin tai myöhemmin. Ennen matkaa en enää varmastikkaan kirjoita montaakaan tekstiä tänne, sillä on turha enää kertoa mitä tapahtuu ennen lähtöä, varsinainen tapahtuma odottaa vasta määränpäässä.
Viikonloppuna oli Billnäsin Hööks Cupin viides osakilpailu. Oman tallin kilpailuihin on hyvä lähteä hyvällä mielellä ilman sen suurempaa mietintää. Oliverin kanssa starttasimme kaksi luokkaa joista ensimmäinen tuntui vähän liiankin hyvältä. Ennen radalle lähtöä pelkäsin epäonnistumista ja olin varmasti haamuakin kalpeampi. En edes tiedä mistä moinen pelko tuli, ihmisenä olen pähkähullu ja vähän kaistapää, en ole koskaan jännittänyt kilpailemista tai mitään fyysistä suoritusta. Tällä kertaa oma perfektionistini heräsi eloon juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä ja aiheutti päänsärkyä vähän liiankin näkyvästi. Hevonen joka ei anna anteeksi mitään ja ratsastaja jolle suoritukset ovat aina kaikki tai ei mitään on ehkä hyvä yhdistelmä silloin kun kaikki sujuu hyvin, silloin kun en tee virheitä. Mutta yksikin virhe laskee itsetuntoa kilometrillä ja elämä muuttuu taas vaikeaksi.
Radoista tuli kuitenkin tosi hyviä. Ensimmäisestä luokasta voitto ja toisesta toinen sija. Joten ei paha.
Eilen ja tänään hypyt jatkuivat Nina Fagerströmin valmennusten merkeissä. Paljon on opittavaa ja korjattavaa mutta jos yhden tunnin aikana pystyy tekemään ison muutoksen omaan mielentilaan, on matka ylöspäin jo alkanut. Hiki virtasi ja elämä hymyili. En ole tyytyväinen kokonaiskuvaan mutta olen tyytyväinen itseeni. Olen myös tyytyväinen hevoseen ja ehkä vähän myös tunnelmaan ja ennen kaikkea valmentajaan. Kaipasin pientä potkua päähän ja nyt taisin saada juuri sen, en ehkä ihan niin kovaa kuin tilasin mutta tarpeeksi kovaa herättämään päättäväisen luonteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti