lauantai 7. joulukuuta 2013

Me gusta dar lo que doy, me gusta ir donde voy, me gusta ser como soy


Olen suomalainen, ja kyllä tykkään siitä piirteestä itessäni. Itsenäisyyspäivänä tuli ehkä vähän pohdittuakin suomen politiikkaa, elämää, ihmisiä ja elämänlaatua. Vietettiin siskon ja maman kanssa leppoinen koti päivä, kokkailin omenahyvää ja syötiin lähes suomalaisittain sillä ekaan kertaan täällä oloni aikana ei syöty riisiä, vaan keitettyjä perunoita.
Juteltiin kuinka täällä on asiat muuttunu jo vanhan uuden presidentin myötä ja kuinka ihmiset arvostaa työn tekemistä. Oon monesta vaihtariblogista lukenu kuinka vuoden aikana oppii arvostamaan omaa maatansa enemmän ja enemmän. Itse voin vain sanoa et oon ehkä ajatuksen tasolla lähentyny enemmän Suomen kulttuuriin ja huomannu pieniä seikkoja meiän elämässä joita en oo ennen aatellu. Kuinka meillä on opiskelut kohdallaan, on työ ja kolme autoo pihassa. On jääkaapissa aina ruokaa ja aika pitkälle aatellaan omaa napaa. Valtio auttaa kun elämä potkii turpaan ja ollaan liian laiskoja nousemaan pohjalta. Koulut ei maksa ja meiän hyvinvoinnista pidetään huolta. Meillä on vapaus kulkea minne halutaan ja materiaalionnellisuus on nuorison keskuudessa suurta. Meillä kotisuomessa juodaan eniten kahvia ja maitoa maailmalla. Meillä on myös eniten video pelejä. Julkinen liikenne pelaa eikä tarvii pelätä pimeillä kaduilla, ruoka on kallista ja työnteosta maksetaan hyvät liksat, meillä on kaikki hyvin. Meillä on kaikki mitä tarvitaan mutta silti halutaan aina lisää.
Jokatapauksessa oon ylpee sanoessani olevani Suomalainen, Scandinaviasta. Meiän korkealle kehittyny kulttuuri antaa mahdollisuudet kasvattaa siivet jotka kantaa, meillä on mahollisuus hyvään elämään heti syntyessä ja jos asuisimme koko ikämme suljetussa Suomessa, ei meillä olis tietoakaan kurjuudesta. On lottovoitto syntyä Suomessa ja Suomi on myös paras maa olla äiti.
Tulikin sitten mieleen että taidan lähteä Afrikkaan auttamaan lapsia.
Jos paavin tuoli myytäisiin saataisiin muutama kaupunki Afrikassa takaisin eloon. Näitä asioita mietin toissa yönä kun siskon rotta piti muo hereillä. Suunniteltiin maman kanssa että perustetaan järjestö joka auttaa Haitin ja Kenian lapsia.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti