Escribiremos nuevas reglas, esta es la primera de ellas, está prohibido prohibir

23.5.2014 3a.m puhelin soi, vastaan unisena mutta parhaan ystävän ääni ja sanat saavat minut hereille. "Hoy es el 23 de mayo" Koko loppu yön pysyn hereillä katsellen tähtiä. Tasan kuukausi jäljellä. Niin se elämä vain etenee, päivät vaihtuvat, aina tulee uusi aamu ja uusi yö. Sade kastelee ja aurinko lämmittää.
Elämässä on opittava elämään hetkiä, mikään ei ole meillä pysyvästi eikä aikaa voi pysäyttää. Mutta muistot, muistot pysyvät aina mukanamme, kuin pysähtyneitä hetkiä vangittuina pieniin lasipulloihin.
Tuntuu kuin eilen olisin astunut tähän värikkääseen maailmaan, keskelle tuoksuja ja musiikkia. Keskelle kauniita ihmisiä ja loppumatonta riemua. Keskelle draamaa ja juoruja. Ecuadoriin.  Yhdeksän kuukauden ajan olen kasvanut ihmisenä, olen nähnyt elämää eri näkökulmista ja elänyt unelmaani, mutta ennen kaikkea löytänyt jotain uutta itsestäni.
Vaihto-oppilas vuosi on jotain taianomaisen upeaa. Vuosi sitten suljin silmäni ja laskin sormeni maailman kartan päälle, avasin silmäni ja sormeni osui suoraan Ecuadorin kohdalle. Täällä minä olen, olen onnellinen, olen suomalainen.
Siinä aamuyöstä huomaamattani hyräilin tuttua melodiaa joka sai minut aina nukkumaan, huomasin olevani onnellinen.

"Huomaan että hymyilen

vaikka taivas on pilvinen

Huomaan että hyräilen 

vaikka lompakossani on enään vitonen"

 "Mä oon kujia kulkenut

jäljessä lapsien parvet

Niiden silmissä iloa ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa

vaikkei tavattais koskaan 

kaikki kulkee mun matkassa"

Nyt kun aikaa on enään vähän jäljellä tuntuu se valuvan sormieni välistä aivan liian nopeasti. Seuraavien viikkojen suunnitelmat täynnä elämää ja vielä niin paljon tehtävää.
Viime viikonloppu meni ihan vain Latacungassa elellen. Ranta loman jälkeen koko poppoo vain lepää odottaen uutta suunnitelmaa.
Lauantaina kuitenkin pääsin kokemaan jotain Ecuadorilaista, sillä viimeisen vuoden opiskelijoiden on lupauduttuva Ecuadorille tämän lipun edessä. Täällä ennen kuin valmistut lukiosta on täytettävä tiettyjä perinteitä kuten juuri tämä lipulle lupautuminen.  Kaikki viimeisen vuoden opiskelijat kokoontuivat koulun ruoho kentälle puoli yhdeksältä Lauantai aamuna, hienosti koulupuvuissaan valmiina kunnia tehtävään. Kansallislaulu laulettiin käsi sydämellä ja koulun hymni leuka pystyssä jonka jälkeen kaksi oppilasta kerralaan marssivat ryhdikkäästi Ecuadorin lipun luokse. Tuli polvistua oikea polvi maassa ja huutaa "Si, Juro!" ja suudella lippua.
Tässä lupauduttiin olemaan uskollinen omalle maalleen sekä antamaan kaikkensa oman maansa puolesta sekä rakastamaan Ecuadoria niinkuin itseään. Minä Suomalaisena en saanut lupautua mutta sitäkin arvokkaana marssin lipun luokse kunnioittamaan Ecuadoria huutaen "No juro, pero respeto!"

Tästä on hyvä jatkaa viimeisiin viikkoihin maailman toisella puolella, elämä on ihanaa ja maailma on täynnä tutkittavaa. Luvassa seikkailua ja juhlaa, kotia ja ystäviä. Jos itketään, itketään yhdessä, kukaan ei ole yksin täällä.