Aika kultaa muistot

 ja kymmenen vuoden päästä muistelen tätä kaikkea lämmöllä ja rakkaudella. Kahden ja vähän yli kuukauden työkeikka on saapumassa loppuunsa. Täällä on naurettu, purtu hammasta ja puristettu nyrkkejä yhteen pää ja korvat savuten, on nukuttu huonosti ja vähän vähemmän hyvin, on syöty pussikeittoja ja juostu aavikolla. Täällä on koettu iloisia hetkiä, hullunkurisia tilanteita ja käsittämättömiä sääntöjä ja ideoita. Täällä on onni ja ilo samassa paikassa uusien mahdollisuuksien kanssa. Jos jotain olen oppinut niin ehdottomasti sen ettei mikään todellakaan tule ilmaiseksi. On tehtävä töitä ja osattava pelata peliä, täytyy vain päättää tarpeeksi ajoissa mitä peliä pelaa ja kenen kanssa.

Aikaiset aamut ja myöhäiset illat tekevät päivistä pitkiä. Päivät pitävät sisällään kaikkea ennalta suunniteltua ja suunnittelematonta. Taivas on korkealla ja tähdet loistavat joka ilta muistuttaakseen ettei taivaskaan ole rajana kun unelmat ovat edessä. Olen oppinut joka päivä jotain uutta. En ehkä hevosista niinkään mutta elämästä ja ihmisistä, olen kuullut viisaita lauseita ja hyviä neuvoja. Lauantaina kävelin ympyrää tallin pihalla teeskennellen olevani kiireinen, näin täällä toimitaan kun mitään ei ole enään tehtävälistalla. On myöskin aivan turhaa aloittaa mitään uutta pimeän tulon jälkeen eikä tietenkään saa istua alas rauhoittumaan. Noh, ympyrää käveleminen kuulostaa vähän liian pahalta todeksi, sillä oli minulla hevonen narun päässä ja Cowboy mies seuranani kertomassa tarinoita Etelä-Afrikasta ja soittamassa huuliharppua, joten oikeastaan ilta oli taianomainen ja täydellinen ilta omille ajatuksilleni. Sain ideoita elämään ja hymyn huulille, seuraavat päivät sisälsivät seitsemän hevosen ratsastukset, polo opetusta a la Eränpalo ja joululahja suklaata. Täydellinen viikko sai täydellisen lopetuksen kun eilen hyppäsin autoon ja tulin viettämään viimeistä vapaa päivää ennen työsuhteen päättymistä ja uusien seikkailuiden alkamista.

Eilen illalla purnasin aikani kuluksi kaiken viikon aikana tapahtuneen sanoiksi, välillä on turvallista kyseenailaistaa kaikki ja päästää kaikki negatiivinen ulos niin että positiivinen saa taas enemmän tilaa hengittää. Nyt katson pilvenpiirtäjän ikkunasta nousevaa aurinkoa, hiukset sekaisin ja mieli vielä unessa, enkä saa mieleeni yhtäkään asiaa mitä haluaisin muutta elämässäni.

Ne jotka osaavat, tekevät. 

Ne jotka eivät osaa, arvostelevat.

 Ihminen jolla on kanttia myöntää

olevansa väärässä, pääsee paljon 

pidemmälle kuin hän, jolla on 

tarve todistaa olevansa oikeassa.

 Elämä on kuin koiravaljakko. 

Jos et ole johtajakoira,

maisemat eivät koskaan vaihdu.