Päivitetty ajatusleikki

 Tässä kohtaa tarinaa haluan muistuttaa että jokainen tapahtuma on täysin faktaa ja tapahtunut tasan niin kuin jokainen hetki tapahtui matkalla joka alkoi jo vuosia sitten eikä varmasti lopu vielä moneen kymmeneen vuoteenkaan.
Kun tarina on täydellisessä vauhdissa pitää tehdä käänne jottei mikään muuttuisi liian tylsäksi, pitää muuttaa tarinan suuntaa jotta tarinan päähenkilö olisi taas hetken hukassa. Hetken aikaa kaikki tuntui jo tasaiselta arjelta kun aamut Dhabianilla alkoivat aina samalla tavalla ja illat päättyivät aina samalla tavalla, sitten piti tehdä muutoksia arkeen jotta sydän ehtisi hakata vielä pari kertaa hieman liian lujaa ennen kuin tarina vaihtaisi suuntaa ja kääntyisi seuraavasta mutkasta vasemmalle eikä aina vain oikealle. Niinpä torstai aamuna heräsin vähän liian aikaisin kirjoittaakseni nimeni työlistaan vain ehtiäkseni matkaratsastajien treeniin mukaan. Satuloin viisi vuotiaan ruunan ja lähdin ratsastamaan auringonnousua kohti kahden pienen arabihevosen perään. Laukkasimme ja ravasimme aavikkoa pitkin kunnes saavuimme valtavalle hiekkakentälle, sillä ei ollut alkua eikä loppua enkä voinut kuin hengittää syvään ja nauttia olevani elossa. Ehdotettiin laukkakisaa, suostuin, hävisin ja nauroin sydämeni pohjasta.

"Smile and wave boys, smile and wave!" Kuulin mielessäni pingviinien kuolemattoman lauseen ja hymyilin kävellessäni viimeistä kertaa tallilta talolle. Aamulla olin ratsastanut kolme hevosta ilman minkäänlaista suorituspainetta tai aihetta täydelliseen suoritukseen. Halusin vain nauttian noiden hevosten selässä istumisesta ja hymyillä kaikille vastaan tuleville, niin teinkin. Viimeinen päivä töissä ja viimeinen päivä uusien ystävieni seurassa, ehkä se vähän harmitti mutta enemmänkin vain herätti minussa tuota ihanaa lähdön tunnelmaa. Pyyhin pöydät ja putsasin saappaat, jätin kaiken siistiksi paikoilleen aivan kuin odottamaan seuraavaa samaan rooliin astuvaa. Otin hammasharjan kupista ja tiesin etten enään palaisi, tiesin että seuraava seikkailu olisi vielä kolme kertaa uskomattomampi ja ihanampi.

 Oh my, Dubai! Tallilta lähdettyäni suuntasimme Porschen nokan kohti Dubaita ja hulppeita pilvenpiirtäjiä. Olin aikaisemmin kysellyt onko kaupungissa muuta nähtävää kuin hulppea ostoskeskus ja maailman ei kohta enään korkein rakennus, minulle oli naurettu ja kysyttiin mitä sinä sitten haluat nähdä jos et mitä kaikki muut menevät katsomaan. Vastaukseksi kelpasi vain sama vanha totuus, menisin etsimään kauniita ihmisiä kauniissa paikoissa ja kauniita hetkiä jotka voisin ikuistaa muistoihini ja jakaa ne niille joita kiinnostaa. Kyse ei ole aina siitä mitä on tehnyt tai mitä on saavuttanut vaan enemmänkin siitä mitä on tuntenut ja miten on tunteisiinsa suhtautunut. Tuo päivä oli jokaisella mitta tavalla kaunis ja korvaamaton, ei kauppakeskuksen timanttikauppojen tai maailman ei kohta enään korkeimman rakennuksen näkemisen vuoksi vaan uuden tarinan aloittamisen vuoksi.
Dubai Mall oli kuitenkin kauppakeskuksien kauppakeskus. Luistelukenttä ja valtava akvaario kaikkien maailman ihmisten ihmeteltävänä kauppojen ja kahviloiden keskellä. Jenkkisarjojen ja elokuvien kahvilat muuttuivat todellisiksi yhden rakennuksen sisällä ja kaikki ne kummalliset design-tuotteet ja kalliit brändit näyttäytyivät näyteikkunoiden vaihtuessa. Hulluinta tässä on se että kauppakeskus tosiaan on yksi Dubain isoimmista nähtävyyksistä. Isoista ovista ulos mentäessä edessä nousee valtava pilvenpiirtäjä Burj Khalifa, se on tällä hetkellä maailman korkein rakennus mutta suunnitelmien mukaan parin vuoden päästä ihminen rakentaa taas korkeampaa vain tehdäkseen jotain uutta tähän jo niin rakennettuun maailmaan. Tornin lieppeillä hengailee turisteja ja paikallisia ihmettelemässä elämää ja katselemassa rakennettua lähdettä ja siinä kelluvia veneitä. Ilta on kaunis, veteen heijastuvat korkeat rakennukset ja oranssiksi muuttuva aurinko, rukouskutsu alkaa soimaan ja hetki muuttu maagisen hienoksi.
Yksi tarina sai päätöksen ja toinen oli ottamassa tilaa itselleen ja tämä päivä oli täydellinen aloitus seuraavalle tarinalleni. Seuraavien päivien aikana tapahtumasarja saa jatkoa kun lisää perheenjäseniä saapuu pienissä erissä kohti ei enään niin tuntematonta. Perheeseen luettelen jokaisen joka tänne asti lentää sillä perhe on loppujen lopuksi kasa tärkeitä ihmisiä joita ilman tietyt hetket eivät olisi ikinä syntyneet. Joulu ja uusivuosi tekevät tuloaan, vuosi sitten lupasin että olisin jossain muualla kuin suomessa ja täällä sitä ollaan, kuitenkin se mitä uudenvuoden jälkeen tapahtuu on sydämessäni nyt päällimäisenä. Enään 14 päivää.

Päivä kului nopeasti ja välillä hitaasti. Joimme kallista ja halpaa kahvia, söimme kallista ja halpaa purtavaa ja kaikki tuo saadaksemme yhden perheenjäsenen uuteen kotiin. Odotimme ja odotimme, juoksimme papereiden kanssa ylös ja alas ja taas käytävän päästä toisesta ovesta vasemmalle ja välillä oikealle, kunnes lopulta pieni Black and Tan Kääpiöpinserimme oli turvallisesti matkalla Abu Dhabiin tietämättä mitään siitä mihin se oli päätynyt. Onnellisuudesta soikeana ja välillä pitkulalla Minni seikkaili ympäri asuntoa nuuskien ja tutkien, se oli onnellinen.