Viikot alkavat ja loppuvat sellaista vauhtia etten enää itsekkään tiedä missä mennään. Oli hevos markkinat ja muutamat kilpailut, oli myös villi laukkaratsastus kukkuloilla ja muutama hikinen salitreeni. Parasta on kuitenkin uudet tuttavuudet ja niin monet mahdollisuudet, etten ole varma mihin niistä tarttua. Tässä elämässä on kai kuitenkin tarkoitus elää unelmaansa ja unohtaa kaikki stupid bullshit, sillä elämä on loppujen lopuksi aivan liian lyhyt turhille murheille. Nyt pääsin vihdoin lataamaan valokuvia koneelle, joten on aika avata vähän tarkemmin tapahtumia tällä puolen palloa.
Karaka horse sales 2016 where the winning begins.
Tuota viikkoa moni hevoskauppias ja kouluttaja odottaa kuin kuuta nousevaa aina vuotiaiden myynneistä tähän päivään. Suunnitelua ja paljon aikaisia aamuja. Hyvät taluttajat pitää etsiä ja koko poppoo pitää saada kasaan jotta viikko sujuisi ongelmitta. Karakassa oli tänä vuonna n.500 2vuotiasta ready to run hevosta myynnissä, joista 33 oli Diamond Lodgen, eli meidän tallin nimen alla.
Paikalle saavutaan perjantai illan ja lauantai aamun aikana, hevoset pestään ja puunataan huolellisesti, harjat leikataan ja kaviot lakataan. Auringossa palaneet hännät värjätään ja nahkariimut kiillotetaan. Minä sain juosta hevoskaupasta toiseen ostaen kavio öljyjä ja kaikenmaailman shampoita ja suihkeita.
Sunnuntaista tiistaihin päivät kuluivat seuraavanlaisesti. Aamuruokinta kuudelta ja aamupalalle seitsemältä. Tämän jälkeen hevoset puunataan kuin autopesussa konsanaan kun 14 taluttaja tyttöä kukin tekee tehtävänsä ulkomuistista. Siinä seisoin vieressä ja ihmettelin tuota liukuhihna touhua. Välillä pidin kiinni yhtä hevosta ja välillä lakkasin jonkun kaviot. Mahtavat heppa raukat ihmetellä tuota menoa. Mitähän jos Billnäsin kaksivuotiaat heitettäisiin tuohon samaan hyrrään? Tulisiko siitä mitään?
Puunauksen jälkeen odotellaan ostajia. Ostajat täyttävät kortin jossa lukee kaikkien hevosten nimet merkiten ne, jotka haluavat nähdä. Taluttajat tuovat hevoset yksitellen näytille, ostaja tekee muistiinpanoja vihkoseensa, kokeilee jalkoja ja hengitysteitä tai toisinaan vain ihmettelee. Toiset ostajat selvästi tiesivät mitä haluavat kun taas toisia voisin verrata itseeni kameli markkinoilla. Oli seurueita Japanista ja Kiinasta, Australiasta ja Jenkeistä. Suurin osa hevosista kuitenkin myydään Hong Kongiin tai Singaporeen.
Ostajien odottelua jatkui lounaan ajan aina kello viiteen saakka, jolloin hevoset saivat iltapalansa ja lepohetken ennen seuraavan päivän tuijotteluja.
Lounaaksi syötiin sämpylöitä tai wrappejä joita autoin catering tätiä tekemään ja illalliseksi salaatteja ja lihaa milloin mitenkin. Suurin osa porukasta tekee myyntejä työkseen, eli matkustaa myynnistä myyntiin hyvällä palkalla ja ilmaisilla asumuksilla. Toiset eivät edes ratsasta vaan taluttavat ja puunaavat heppoja viikosta toiseen. Pystyy vaan.
Keskiviikkona ja torstaina alettiin vihdoin tositoimiin ja kauppaaminen alkoi. Hevosille läntättiin numerot takapuoliin ja ne talutettiin myyntirinkiin jossa huutokauppa systeemillä ostajat kilpailivat omista suosikeistaan. Kahden päivän aikana jokainen talli yritti päästä eroon hevosistaan mahdollisimman hyvillä hinnoilla. Ringin ulkopuolella saattoi kuulla helpottuneita huokauksia kun omiatajat saivat tarpeeksi rahaa laskujen maksamiseen, aivan kuten surullisia naamoja velkaantumisen merkiksi. Ei ole helppo bisnes ollenkaan. Tänä vuonna ei ilmeisesti ollut yhtään niin paljon onnea kuin viime vuonna, sillä kolmasosa hevosista palasi takaisin kotiin treenattavaksi. Tämän seurauksena pääsin itsekkin mukaan laukkahevosten treeni aamuihin ja voi että miten voikaan olla niin hauskaa laukata ympäri rataa ennen auringon nousua. Taisin rakastua pahasti tähän uuteen lajiin jossa vauhtia ei ainakaan puutu!
Itselleni koko viikko avasi maailmaa taas hiukan enemmän. Sain olla valokuvaajan roolissa ja autoin aina missä tarvittiin. Uusia tuttavuuksia ja paljon vinkkejä tulevaisuuteen, myös muutama työ tarjous ja monta monta asiaa pohdittavaksi. Nyt kun pieni vihreäkin on saapunut takaisin matkaltaan, on minunkin helppo kulkea minne ikinä haluan. Sali ja lenkit pitävät mielen kurissa sillä nyt jos joskus on monta päätöstä tehtävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti