sunnuntai 11. joulukuuta 2016

She moves in her own way

Istun autossa, nojaan pelkääjän penkin niin taakse kuin mahdollista ja ojennan jalkani suoriksi. Aurinko ei tänä aamuna herättänyt paisteellaan, mutta sadepisarat tanssivat pelti katolla. Viikkaan peitot ja heitän tyynyt takaluukkuun koko muun retki tilpehöörin sekaan, pyyhin hitaasti avautuvat ikkunat pyyhkeellä ja lähden etsimaan take away coffee stoppia.
Aamut ovat parhaita hetkiä uusille ajatuksille, uusi päivä ja uudet kuviot. Täällä päivä alkaa ensimmäisenä koko maailmassa, kun muut maat vielä nukkuvat tai elävät eilistä, me olemme jo hereillä. Aamulla voin sanoa hyvää yötä Suomeen tai Abu Dhabiin ja aloittaa askareeni. Minähän olen lähiaikoina ruvennutkin oikei villiksi suunnitelmien ja tekemisieni kanssa, siksi nyt kerron teille aamuista jolloin ajatukset eivät pysyneet enään karsinan siivoamisessa tai ratsastamisessa.

Tässä Virpin läksiäis kakku viimeisen yhteisen illan kunniaksi. Nyt Corsa on taas kotona ja iikon päästä se saa viedä minua uusiin seikkailuihin!

Aamu n.1
Istun pienen laukkahevosen selässä, laukkaamme kylki kyljessä rataa ympäri kahden muun hevosen kanssa, aamu aurinko pilkottaa puiden takaa ja minä vain hymyilen. Tallissa odottaa pakolliset aamutoimet ja muutaman hevosen ratsastus, tyypillinen tiistai.
Ratsastettuani kolme seuraava hevosta samalla pölyävällä hiekkakentällä päätän lukea sähköpostini kahvitauolla ja päivittää hieman työhakuja. Kas kummaa roskapostissa on kultakimpale! Uutta mailia kehiin ja työhaastattelu on sovittu.


Aamu n.2
En tiedä mitä teen, mutta teen paljon asioita samaan aikaan. Odotan tärkeää puhelua ja yritän tehdä kaiken nopeasti. Ratsastan ja ratsastan ja ratsastan vähän lisää mutta mikään ei saa minussa aikaan sitä intohimon tunnetta. Kunnes, puhelin soi. Keskustelun päätyttyä olen virallisesti askeleen lähempänä uutta oikeaa ammattia. Kesäkuussa vuoret, lumi, lumilauta ja sukset odottavat Etelä-saarella.


Aamu n.3
Aamu jolloin herään autostani neljän ja puolen tunnin ajomatkan päässä kotikylästä. Käyn peseytymässä ja pesen hampaani pullo vedellä. Nyt coffee stopille. Wifi ja musta kahvi, ehkä jotain syötävää. Navigaattoriin uusi osoite ja henkinen valmistautuminen päivän työhaastatteluun. Ajan kukkulan päälle ja liun alas hiekkatietä kun vuohet ja lampaat juoksevat edelläni hyvin päättömästi. Saavun farmille jossa vihreää maata riittää silmänkantamiin ja hevosia ensisilmäyksellä ainakin 50. 
"Are you ready to ride?" 
No totta helvetissä, "let's roll"
Kypärä päähän ja hevosen selkään. "Haastatteluun" sisältyikin viiden hevosen ratsastaminen kukkuloilla laukaten ja samalla keskusteleminen kaikesta maan ja taivaan välillä. 
Kättä päälle ja nähdään Tammikuussa kun työt alkavat.

Aamu n.4
Viimeinen ajattelu aamu. Aamu jolloin tiesin että mikään ei voisi olla paremmin. Aloitin tämän aamun hymyilemällä, keitin mustan kahvin ja päätin ottaa kaiken irti tästäkin maasta. Viikon päästä saatan taas nukkua pienessä vihreässä, piirtää reittejä karttoihin ja siemailla punaviiniä. 
Tänään ajattelin vain hulatyttöä ja Fin-kettua jotka yhdessä joraavat autossani päivästä toiseen, viikon päästä rokkaan menemään ja sitten kuulkaa on hanat auki.

Viikonloput ovat kuluneet siivillä. Kisareissuja lähelle ja kauas enkä voi valittaa, sillä pohjois-saarta on nyt kierretty oikein urakalla. Hastings, Taupo, Auckland ja Waikaton alue on kutakuinkin nähty ainakin hevosmaailmasta käsin. Rekassa asuminen ei ole yhtään hullumpaa vaikka päivät ovatkin puuduttavan pitkiä. Hassua miten jostain voi nauttia niin paljon ettei enää osaakkaan nauttia, aivan kuten seikkaileminen on ihanaa ja mahtavaa mutta kotona on aivan yhtä ihana olla. Juuri tästä syystä on nyt aika vaihtaa suuntaa, ottaa askel kohti jotain muuta ja astua tutun groomi maailman ulkopuolelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti