-"Nothing much" ; vastasin kun baarin vakio asiakas, vanha brittimies Bob kysyi että mitä teen kun matkustan. Pientä hihitystä lukuun ottamatta vastaus taisi olla varsin selvä. Taisin pyöristää tekemisiäni hieman liikaa alaspäin, mutta kun matikka ei koskaan ollut minun vahvin aineeni, niin minkäs sille mahtaa että vähemmän on enemmän ja toiste päin. Olen viimeaikoina viettänyt paljon aikaa jutellen vanhoille ukoille baari tiskin toiselta puolelta ja hevosen selästä käsin. Kaikki ovat irkkuja tai brittejä kaikkia niitä kiwejä lukuun ottamatta. Kaikilla on samat kysymykset ja minulla aina samat vastaukset. Tarinat joita ukot kertovat ovat tosin aina aivan erilaisia, kenellä kolme vaimoa ja kaksi lasta ja kenellä kolmekymmentä hevosta ja kaksi kissaa. Toiset ukot polttavat tehdas tupakkaa ja toiset käärivät sätkiä, lasiin kaadetaan Guiness tai Pilsner ja toisinaan maistellaan whiskya. Yksi linkkaa ja toinen ei näe, kolmas pakenee vaimoaan kun neljäs ja viides tarkkailevat hevosia laukkaradalla. " What are you up to Miss Finnley?" Tai "What do we have here Miss Finnley" kuulen ukkojen kysymykset kun astelen radalle hevosen kanssa. Vastaan ; "two laps!" Tai "same as yesterday" ja painelen menemään.
Seuraavaksi kuulen toisen ukon kysyvän :"Can I have a bottle of the best beer you have miss Finland?" Ja vastaan " Absolutely!"
Yhtenä iltana kerroin yhdelle ukolle kokonaisen tiivistelmän yhdestä täydellisestä päivästä joita onneksi on monta, sillä hän oikeasti halusi tietää mitä Suomi tyttö puuhaa näin kaukana kotia. Niimpä nyt haluan kertoa sen saman tarinan myös kaikille muillekkin.
Herään aamulla maailman huonoimpaan herätys ääneen joka melkein kehoittaa takas nukkumaan(en ikinä muista vaihtaa sitä) kello näyttää 5.20 ja ulkona on vielä pimeää. Hyppään autoon ja hurautan Hastingsiin, joka sijaitsee 19km etelään Napierista. Saavun tallille hyvissä ajoin lastaamaan ensimmäisiä hevosia rekkaan jonka jälkeen suuntaamme radalle. Aurinko on värjännyt taivaan ja maan kullan hohtoiseksi kun laukkaan ensimmäisellä hevosellani, Percy ei tykkää linnuista jotka pyörivät radan ulkopuolella joten pitää mennä kovaa. Seuraavaksi Prickles ja Willow ja viimeiseksi kaksi vuotias Darci. Toisina päivinä hyppään useamman kyytiin jos ratsastajia on vähemmän.
Kun lastit 1 2 3 ja 4 on valmiita, suuntaamme takaisin tallille ruokkimaan jo nälkäiset kaviokkaat. Ne eivät koskaan malta odottaa vaikka tietävät että ruoka on tulossa. Heinää ja iso ämpäri racehorse mixiä ja balance rehua.
Nyt pääsen itsekkin aamupalalle joten hyppään taas corsan kyytiin ja ajan kotiin Napieriin, laitan kahvit tulemaan ja aamupalaksi aina jotain hyvää.
" That's a brunch miss Finland, it's already too late for brekkie mate!" -ukko keskeyttää tarinani ja ymmärrän itsekkin olleeni väärässä.
Brunssin jälkeen hymyilyttää joten suuntaan salille nostamaan rautaa. "Hey Finland, how's it going mate!?" - salimies tervehtii iloisesti ja vaihdamme kuulumiset ennen kuin aloitan hikisen treenin. Salillakin on ukko, vähän nuorempi kiinalainen ukko joka usein kysyy miksi teen mitäkin.
Kauniina päivänä ranta kutsuu treenin jälkeen. Pulahdan viileään veteen ja nautin merituulesta. Suola ihollani tuntuu aina yhtä hyvältä ja koko kehoni kiittää tästä tavasta, meri rauhoittaa ja antaa lisää energiaa päivääni. Nyt on snacksin aika mutta pitää myös kiirehtiä takaisin tallille ruokkimaan hevoset. Kello on kohta puoli kolme joten kahvi ja voileipä saa kelvata murkinaksi. Laitan musiikin pauhaamaan ja ajan tallille pyöreät aurinkolasit päässä, ikkuna auki ja hiukset vielä vähän kosteina merivedestä.
Ämpärit on nimetty valmiiksi, joten ruokkiminen tapahtuu tunnissa, ehkä vähän turhaa ajaa sinne asti tunnin takia, mutta hevoset antavat energiaa loppu iltaan.
Huristan takaisin Napieriin, suihku ja snacksi. Kävelen mäkeä alas ja sisään ravintolaan. Essu päälle ja hymy huulille. "But you're finnish right? You're supposed to be finished ahahaha!!" Vanha ukko nauraa taas jälleen omalla vitsilleen. Mutta ei vastahan minä aloitin ja energiani riittää helposti koko illaksi.
Joka puolella maailmaa on ainakin yksi tai kaksi vanhaa ukkoa tekemässä samoja asioita kuin vanhat ukot minun pienessä arjessa. Tiedän että yksi ukko jota en ukiksi saa kutsua, selaa Uuden Seelannin uutisia ja ehkä katsoo myös yhden Rugby ottelunkin. Hän varmasti kysyisi aivan samat kysymykset aivan samalla tavalla ja tiedän myös että laskettelu urani uudeelleen käynnistyminen on tosi pop.
Toinen ukko saattaa selata maailman tietokirjaa vuodelta 1950 ja varmasti tietää jo Maori tavatkin.
Onnea voi punnita niin monella tapaa, mutta nyt punnitsen sitä vanhoilla ukoilla jotka tekevät päivistäni aina vähän hupaisampia. Ja seuraavan kerran kun joku kysyy että mitäkö teen kun matkusta, taidan vastata edelleen että enpä paljon mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti