Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

Huuda sun äänihuulet

 rikki ja poikki

Mennyt viikko oli täynnä kummallisia käänteitä ja rietasta elämää. Kroatia on mieletön ja meiän suku on paras. Mahotonta pukee koko viikkoa sanoiks kun tää teksti olis sillon niin jumalattoman pitkä. Jotenki ku on niin paljon reissannu pienen elämän aikana nii toikin paikka tuntu heti melkeen kodilta. 

Kaikkiaan meitä oli 13 ihmistä reissussa ja empä oo ennen niin isossa porukassa reissannu ja kieltämättä se oli ehkä mahtavinta ikinä kun kukaan ei välillä tiennyt yhtään mistään mitään ja kaikki oli ihan sekasin kunnes äiti tuli ja sano mitä nyt tehään. 

Suomalainen stereotypia on yleensä se tuppisuu nurkkaköhnäri niin täytyy sanoo et kun meiän suku lähti vallottaa Adrian merta ni siin oli ihmisillä kattomista. Paikallisella laivalla pidettiin isointa meteliä, tututsuttiin Australialaisiin filmitähtiin jotka kuulemma on tosi kuuluisia Australiassa. Tutustuttiin nais-porukkaan Englannista ja opeteltiin puhumaan loistavalla aksentilla. Saatiin privaatti laiva matka paikallisen miehistön kanssa takaisin kotisatamaan ja kun muut turistit poistu laivasta niin kapteeni huus et nyt on after party suomalaisten kanssa. 

Yhen reissun aikana kalastettiin kaks maata kun käytiin Montenegrossa päiväreissulla, sielä ajaminen oli ku villissä lännessä ja ruoka oli jäätävää. Halpaa kuitenkin oli ja reissu kesti ainakin kuus tuntia pidempään mitä oltiin oletettu, ei haittaa olihan meillä paikallista musiikkia ja törkeen mahtava fiilis.

Löydettiin paikkoja joita näkee vaan elokuvissa, löydettiin uusia piirteitä toisistamme ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Löysin maailman parhaan kahvin ja vahvistin mieleni siitä etten tuu asumaan suomessa. Mut kattelkaas kuvia mä lähen löhäämään ja viettämään äitienpäivää ihanan äitin kaa :) 

           Olin onnellinen mitä sä luulit

olin onnellinen mitä sä luulit