Mama Negra 2013 Que viva Latacunga!

Oi tätä elämää, rakkautta ja rikkautta, pienet ilot ja suuret kuviot. Lauantaina Latacungan isoin juhla Mama Negra käynnistyi 5 a.m. kun herätyskelloni herätti nukkuvan lapsen valmistautumaan, suihku, järjetön meikkaus ja hiusten selvitys, korujen etsiminen ja kenkien sovitus, tuttuun tapaan tää tyttö jätti kaiken viime tinkaan mut mikäs siinä, ei ainakaan ehtiny stressaa mistään. Mama Negraa juhlitaan joka vuosi kaks kertaa. Se on kunnian osoitus kaupunkimme kauan sitten pelastaneelle pyhimys neistyeelle joka pelasti kaupungin cotopaxi tulivuoren tuholta. Mama Negraan osallistuu kaiken ikäiset ja kokoiset ja vaikka kaupunki tämän juhlan aikana on pienessä kaaos tilassa ja Latacunga täyttyy ihmisistä kaikkialta maata ja etelä amerikkaa, kaikki rakastavat ja iloitsevat yhdessä.
Lopputulos, maailmanlopun meikit,( irtoripset joihin jo kyllästyin ja otin pois), korkokengät, perinteinen asu paraatia varten. Paraatissa on erilaisia henkilöitä ja kaikilla on oma tehtävä. On viisi persoonaa jotka ovat ne isoimmat ja tärkeimmät, jokaisella persoonalla on oma paraati ja on tärkeää että oma paraati on se suurin ja hienoin. Minä olin Angel de la estrella nimisen persoonan paraatissa koska persoona oli luokkakaverini isä. Paraatin järjestäjä pitää huolta syömingeistä ja juomingeista ja että kaikki onnistuu. Minä ja kolme luokkakaveriani osallistuttiin paraatiin Chola nimisinä tyttösinä, cholan tehtävä on olla nättinä, heitellä karkkeja ja muistoesineitä sekä juottaa ihmisille viskiä ja kotitekoista hedelmäviinaa. Kävelyn piti alkaa kello 9 mutta tuttuun Ecuadori aikatauluun aloitettiin siinä 11 pintaan, aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja kuten täällä aurinko on älyttömän voimakas ja kuuma joten oltiin me aika väsyneitä. Onneks kaikille cholille jaettiin korit jossa heiteltävien juttujen lisäks oli vettä ettei kuuma ylättäis.
Käveltiin sellaset 3 tuntia ympäri kaupunkia jonka jälkeen mun jalat korkokenkien takia oli jo aika muusina, kuitenkaan juhla ei siihen loppunu vaan koko Angel de la estrellan paraati kokoontu yhelle tilalle syömään ja tanssimaan, ja kuten ulkomaalaisena esiinnyin voitte kuvitella miten paljon huomiota tuli herätettyä, yks sun toinen tuli pyytämään tanssimaan ja toiset halus kuvia ottaa mun kanssa, onneks osaan espanjaa jo sen verran hyvin ja tän kaupungin akstentilla et sain hyvin välil valeheltuu et oon täältä kotosin, se autto hirveesti meinaa porukka tääl aina aattelee et ulkomaalaset on tyhmiä ja helposti vietävissä. Enhän mä kuitenkaan osannu olla täysin matalalla profiililla, kaverin setä omistaa sen hevosen jolla meiän paraatin persoona ratsasti (kaikki persoonat siis kulkee hevosilla) ja mentiin ulos kattomaan tätä setää ja sen hevosta, sanoin siinä sitten ihan muina miehinä että haluun ratsastaa. Miehet nauro kippurassa että noilla korkokengillä ja hameella muka, no ei siinä muuta kun yks päättäväinen katse multa ja sanoin että antakaahan kun mä näytän. Noh hyppäsin sitte selkään ja pistin hepan tekemään muutamia nättejä raviaskelia ni oli siinä miehillä ihmettelemistä, ja hetken päästä kerääntykin jo joukko kattomaan et mitä tuo hullu tyttö tekee. Myöhemmin jatkettiin tanssimista ja juhlimista, perheenikin liittyi joukkoon mukaan ja tällä kertaa minä sain esitellä kuka on kukin eikä aina niin että minut esitellään.
Illalla palattiin kotiin kaverien saattelemana ja oli siinä väsynyttä tyttöä kuulkaas. Yks unohtumattomista ja hienoimmista päivistä täällä on nyt vietetty, muistona muutama keraaminen pää, palanut nenänpää, kuvat ja tarina jonka joskus vanhana saan kertoa.
Niin ja hyvää isänpäivää sinne suomeen vaikka se nyt jo menikin, syytetään aikaeroa ja juhlimisen riemua, paljon haleja :)
Ah mi linda Ecuador <3