Tässä maailmassa kaikki on mahollista, sä et koskaan tiiä mihin sun elämä sut vie. Kaikella mikä tapahtuu on kuitenkin tarkotuksensa, ei ollu sattumaa et mun sormi päälle vuos sitten valitsi Ecuadorin maailmankartalta, mä voisin nyt olla toisessa maassa, toisessa kaupungissa, toisessa perheessä ja toisessa elämässä. Mun polku nyt sattu vaan kulkemaan tän talon, tän kaupungin ja tän elämän kautta.
Eilen hypättiin salaa lava auton lavalle ja nautittiin kylmästä tuulesta, salakuljetettiin ruokaa leffateatteriin ja nukahettiin liian mukaviin penkkeihin. Istuttiin koko yö keittiössä nauraen elämän mutkille. Musta on tullu älyttömän läheinen mun host veljen kanssa, käydään lenkillä yhessä, tehään safkaa yhessä ja kuunnellaan nirvanaa yö myöhään. Eilen ajattelin äitiä ja kaipasin niitä hetkiä jolloin tein jotain hölmöä ja äiti keitti kahvia. Kaipasin kotia, "casa Eränpalo" kylttiä oven vasemmalla puolella ja avoimia ovia, muistin ne yöt jolloin saavuin neljän jälkeen utuisena omaan sänkyyn nukkumaan ja aamulla halasin äitiä.
Viikot kuluu tääl nopeesti, välil tuntuu et aika vaan lentää mut eihän aikaa voi pysäyttää. Rakastan tätä kaupunkia. Viime viikonloppu tosiaan meni Mama Negran tahtiin, sunnuntaina uimahallissa ja veljen synttäreitä viettäessä. Maanantaina ekaan kertaan meil oli ihan oikee lomapäivä koulusta ja lähettiin kattomaan koulujen paraatia (ylläripylläri mun katolinen kouluhan ei tuollaseen osallistunu, mut oli ihan kiva valokuvaillakki taas välillä) Alkuviikko koulussa meni korista pelaillen ja leffoja kattellen, torstaina mulle ilmotettiin et perjantaina mun on pelattava "pesistä" luokan joukkueessa ja mun on pakko pelata. Eilen sitte lenkin jälkeen puol tuntii myöhässä saavuin koulun kentälle mut mikäs siinä Ecuadorissa kun ollaan ni ihan ajoissahan mä olin. Tää pesis oli hiukan erillaine mihin mä suomessa oon tottunu. Pallo heitettiin muo päin ja sitä piti lyödä leipämailalla niin pitkälle ku sai, sen jälkee juostiin niin pitkälle ku päästiin tosin pesiä tässä lajissa on 6 ja ne muodostaa suorakaiteen. Vastustaja joukkue yrittää saada pallon koppiin ja jos ne saa ilmasta kopin vaihtuu sisä ja ulkokenttä vuorot. Jos ne ei saa koppia vaan ottaa pallon maasta on kaks vaihto ehtoa. joko heittää pallo kopparille ja yrittää heittää juoksiaa pallolla, jos pallo osuu juoksiaan tai koppari saa pallon ennen kun juoksia ehtii pesälle, vaihtuu vuorot. Tän verran mä ymmärsin mut välillä tuntu silt et kaikki vaan juoksi ympäriinsä tekemättä mitään järkevää. Joka kerta kun tein juoksun, palasin saman tien lyömään uudestaan, näin varmistettiin et peli tuli voitettua ja meiän ylivoimasen suuresta kuuden hengen joukkueesta kolme seiso kannustamassa koko pelin ajan. Ens viikolla kai pelataan futista mut voi olla et vasta ens kuussa, ei kukaan tiiä kuitenkaan missä päivässä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti